Telkkä pöntön aukolla.
 
Telkkä haluaa pönttönsä mieluiten lähelle vesistöä.
 

Telkänpoikasilla on varpaankärjissä pienet kynnet, joiden avulla ne jo vuorokauden ikäisinä kiipeävät pöntöstä ulos. Jos pönttö on liian syvä tai etuseinä liian liukas, voi käydä niin, etteivät poikaset pysty kapuamaan aukolle. Kaikissa vesilintujen pöntöissä on tärkeä varmistaa, että poikaset pääsevät ulos. Tämän takia etuseinän on oltava röpelöinen.

Jos tekee pöntön vanerista, etuseinän sisäpuolelle on sahattava tai vuoltava uurteita. Sorvatun luonnonpöntönkään etusisäseinä ei saa olla liian sileä. Pöntön voi ripustaa hiukan kallellaan olevaan puuhun siten, että se on jo valmiiksi hiukan etukenossa. Näin poikasten on helpompi ”juosta” pöntöstä ulos.

Telkänpönttö asetetaan sellaiseen paikkaan, että linnut pääsevät lentämään siihen esteettä. Pitää myös katsoa, ettei puun alla ole terävää kivikkoa tai oksistoa, johon pesästä hyppäävät poikaset voisivat loukkaantua. Pöntön ei tarvitse olla ihan rannassa, koska silloin siitä kilpailevat useat naaraat, ja pesiminen on rauhatonta. Myös pesiä ryöstävät minkit kulkevat vilkkaammin rantoja pitkin.

Telkkä voi pesiä useammankin kilometrin päässä lähimmästä vesistöstä, mutta ihan niin kauas pönttöjä ei kannata ripustaa. Lähilammelle marssiva poikue on matkansa aikana altis pedoille. Muutama sata metriä on vielä ihan kelpo etäisyys, ainakin jos variksia on vähän ja maasto telkänpoikasille helppokulkuista.

Telkänpöntön korkeus voi olla 50–60 senttimetriä ja sisätilan halkaisija noin 25 senttimetriä. Lentoaukon halkaisijan tulee olla 10 senttimetriä ja sen yläreunan etäisyys katosta saman verran. Pönttö ripustetaan noin kolmen metrin korkeudelle ja pohjalle on laitettava viitisen senttimetriä purua, lastuja tai humusta.

Moniin pönttöihin katsoessan huomaa, että noin puolista pohjan pehmusteet puuttuvat. Siinä syy mikseivät telkät pesi.