Nykyinen liito-oravan suojelu metsähakkuita toteutettaessa on riittämätöntä. Tuoreessa väitöstutkimuksessa todettiin hakkuissa säästetyn metsäalan olevan liian pieni, jotta liito-orava sillä selvityisi. Tutkijan mukaan sopiva suoja-alue olisi nelisen hehtaaria nykyisen alle hehtaarin sijaan.

 

Mistä on kyse?

  • Liito-oravien suojelu hakkuiden yhteydessä on maisteri Sanna Mäkeläisen väitöstutkimuksen mukaan tehotonta.
  • Hakkuiden jälkeen säästetty suoja-alue tyhjeni usein oravan kuoltua tai siirryttyä pois.
  • Tutkija kaipaa tarkempaa liito-oravien kanta-arviota.

Kiistely liito-oravakannan suuruudesta on saanut uutta vauhtia, kun Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori sanoi Yle Uutisissa maaliskuussa nyt käytetyn laskentatavan antavan liian suuren kanta-arvion. Viime syksynä ympäristöministeriö sysäsi vastuun liito-oravan reviirien säästämisestä hakkuita tekeville yhtiöille.

Perjantaina Helsingin yliopistossa väittelevä filosofian maisteri Sanna Mäkeläinen havaitsi tutkimuksessaan, että Etelä-Suomen hakkuita tehtäessä oli varsin heikko tietämys liito-oravan reviireistä.

– Luultavasti tehdään aika paljon sellaisia hakkuita, missä liito-orava olisi saattanut olla, Sanna Mäkeläinen epäilee.

Jos tieto olikin, niin säästetty metsäala ei enää riittänyt eläimen asuinsijaksi. Hakkuun jälkeen tämä suoja-alue usein tyhjeni. Joko liito-orava kuoli tai muutti uuteen elinpaikkaan.

– Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta selkeästi se liittyi siihen elinympäristön muutoksen eli varttunutta metsää ei enää ollut tarpeeksi siinä ympärillä, toteaa tutkija.

Hakkuilta säästettävä alue saisi Sanna Mäkeläisen mukaan olla mielellään enemmän kuin puoli hehtaaria, joka on ollut keskimääräinen rajattu alue.Naaraan reviiri on pienimmillään noin neljä hehtaaria. Keskimääräinen koko kaupunkialueella on ollut noin 7 hehtaaria, joten pienet hehtaarin kokoiset metsiköt eivät ole useinkaan riittäviä.

Liito-orava ei pelkää kaupunkia

Liito-oravasta on tehty havaintoja aivan isojen kaupunkien liepeillä. Esimerkiksi Espoossa on laadittu laaja selvitys maankäytön ja liito-oravien yhteensovittamisesta. Tuon selvityksen mukaan elinympäristörajaukset ovat laajuudeltaan 4 – 10 hehtaaria. Liito-oravista on havaintoja myös Helsingin Munkkivuoresta ja Keskuspuistosta.

Väitöstutkimuksen mukaan liito-orava saattaa hyvin sopeutua kaupunkien virkistysmetsiin, jos siellä on sopivia pesäkolopuita ja vanhaa metsää.

– Kaupungissa reviirit eivät ole pienempiä kuin metsäseuduilla, sanoo Sanna Mäkeläinen.

Liito-oravat liikkuivat tutkimuksen mukaan pitempiä matkoja ja nopeammin, jos niiden liikkumisreittien varrella oli paljon kaupunkimaista elinympäristöä.

Kaivataan tarkempaa kanta-arviota

Liito-oravakannan arviointiin väittelijä kaipaa uusia ja tarkempia menetelmiä, sillä papanoiden perusteella arviointi on hankalaa. Liito-orava on luokiteltu silmällä pidettäväksi lajiksi aiemman vaarantunut-luokituksen sijaan.

 

Liito-oravan papanoita

 

Liito-oravan papanoita.

 

Tarkempi kanta-arvio ja ajankohtainen tieto liito-oravien esiintymisestä auttaisivat monessa tilanteessa. Yleensä kaavoitusta on jo ehditty valmistella pitkään ennen kuin alueen liito-oravat havaitaan.

– Kaupunkialueilla kannattaisi miettiä, alueet mihin rakennetaan ja mitä kehitetään esimerkiksi vanhan metsän suojelusuuntaan, miettii Sanna Mäkeläinen.

Liito-orava on varttuneisiin kuusisekametsiin sopeutunut laji, joka on kärsinyt sille sopivien metsien vähenemisestä ja Suomen kanta on arvioitu laskevaksi. Arviot naaraiden määrästä vaihtelevat 130 000–150 000 tuntumassa.