Kymijokeen istutettiin torstaina lähes 20 000 merilohen vaelluspoikasta. Kasvatusaltaasta luonnonvesiin siirtyminen näyttää saavan monen kalan pään pökkyrälle. Tutkimusten mukaan virikekasvatetut poikaset selviävät normaali-istukkaita paremmin luonnonvesissä.

Video: Merilohen vaelluspoikasia Kymijoessa.
 
  

Mistä on kyse?

  • Kymijokeen istutettiin tänä keväänä toista kertaa virikekasvatettuja merilohen vaelluspoikasia
  • Vaelluspoikasia istetutettiin Inkeroisten Lauttarantaan, Pernoonkoskeen sekä Koivukoskeen
  • Virikekasvatuksessa pyritään jäljittelemään luonnon olosuhteita rakentamalla kaloille mm. suojapaikkoja sekä muuttamalla veden virtauksia
  • Tutkimusten mukaan virikekasvatetut poikaset selviävät luonnonvesissä normaaleja istukkaita paremmin

7 000 virikekasvatettua merilohen vaelluspoikasta aloittaa elämän luonnonvesissä Kymijoesta, jonne ne istutettiin torstaina Kouvolan Inkeroisissa. Näiden lisäksi merilohen vaelluspoikasia istutettiin Pernoonkoskeen reilut 4 700 ja Koivukoskeen 8 000 kappaletta.

– Tyypillisesti merilohen vaelluspoikanen on noin 20 senttiä ja sata grammaa, mutta virikekasvatetut poikaset ovat kookkaampia kuin normaalipoikaset. Toivotaan, että nämä tuottavat parempaa tulosta kuin normaalit istukkaat, toteaa kalastusmestari Timo Koskenala Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta.

Virikekasvatettujen kalojen istutuksista toivotaan vaihtoehtoa perinteisille kalaistutuksille, joista saatava tuotto on viime vuosikymmeninä romahtanut.

Istutuspoikasten virikekasvatuksessa pyritään jäljittelemään luonnon olosuhteita rakentamalla kaloille kasvatusaltaaseen muun muassa suojapaikkoja sekä muuttamalla veden virtauksia. Näin poikasia valmistellaan olosuhteisiin, jotka niitä ovat vastassa luonnonvesissä.

Tutkimusten mukaan virikekasvatetut poikaset selviytyvät luonnossa normaaliin tapaan kasvatettuja poikasia paremmin, koska ne oppivat hankkimaan esimerkiksi ravintoa nopeammin.

Kehitystyö tähtää kalojen luonnolliseen lisääntymiseen

Ensimmäisen kerran virikekasvatettuja poikasia istutettiin Kymijokeen vuosi sitten. Sekä viime että tänä keväänä istutuksia on tehty kahdessa erässä, joka kerta samoissa paikoissa.

– Vaelluskalojen istutuksissa istutuspaikalla ja olosuhteilla on merkitystä. Tutkimme paikkaa ja ympäristöä sekä lämpötilan vaikutusta poikasten selviämiseen. Toivomme, että saamme nuotteja siihen, miten istukkaan laadun kehittämistä jatketaan, selittää kalastusmestari Timo Koskenala.

 

Merilohen vaelluspoikasia Kymijoessa.

 

Kymijokeen istutetut merilohen vaelluspoikaset lähtevät pian kohti merta.

 

Virikekalojen istutuksiin Kymijoella on käytetty molempina vuosina 70 000 euroa. Poikaset maksavat enemmän kuin normaali-istukkaat, mutta laadun toivotaan kompensoivan määrää. Koskenalan mukaan viimeiset kymmenen vuotta istutukset ovat olleet täysin kannattamattomia, kun ajatellaan rahallista tuottoa.

– Samalla rahamäärällä, millä aiemmin olemme hankkineet normaaleja poikasia, saamme kappalemääräisesti vähemmän virikekasvatettuja poikasia. Mutta toivomme, että tuotto lähtee paranemaan, kun poikasten laatu paranee.

Koskeanala toteaa, että hänen mielestään virikekalojen istutukset ovat paras idea, mitä viime vuosina on tehty. Olennaisessa osassa on myös itse joen kunnostus.

– Tarkoitus on lisätä kalan luonnollista lisääntymistä, että se nousisi jokeen ja käyttäisi koskialueita, mitä Kymijokeen on viime vuosina kunnostettu suuria määriä. Täällä on entistä paremmat mahdollisuudet kalan luonnolliselle lisääntymiselle. Koko kehitystyön ykköstavoite on, etteivät kalakannat olisi pelkästään istutusten varassa.

Koskenalan mukaan on arvioitu, että Kymijoen saaliskiloista tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia voisi olla luonnossa syntynyttä kalaa, ja loput istukkaita.

Virikekasvatetut vaelluspoikaset lähtevät kohti merta

Inkeroisten Lauttarannassa Kymijokeen päästetyistä vaelluspoikasista tuhannella on selässään kalan alkuperästä kertovat keltainen merkki, joka kiinnitetään nopeasti pihdeillä kalan selkään laitosoloissa.

 

Merilohen vaelluspoikanen.

 

Keltainen merkki vaelluspoikasen selässä kertoo kalan alkuperästä. Kalastajien toivotaan lähettävän merkin Luonnonvarakeskukseen.

 

– Tarkoitus on, että kalan saaliiksi saava kalastaja huomaa merkin ja palauttaa sen Luonnonvarakeskukseen Helsinkiin. Merkissä on palautusohjeet ja sen palauttamisesta saa palkkion, joten vaiva kannattaa, huomauttaa kalastusmestari Timo Koskenala.

Lauttarannassa luonnonvesiin siirretyt vaelluspoikaset lähtevät pian kohti Kotkaa ja merta, kertoo Koskenala.

– Kun parvi ensin tutustuu ympäristöön ja löytää joen virtaaman, niin ne lähtevät liikkeelle. Kysymys  on muutamista päivistä tai viikoista, kun ne ovat jo merellä syömässä silakkaa ja kasvamassa hyvää vauhtia aikuiseksi kalaksi.

Koskenala korostaa, että virikekasvatettujen poikasten suhteen ollaan vasta kokeiluvaiheessa, eikä siitä ole tehty päätöksiä, että tuotannossa siirryttäisi kokonaan virikekasvatukseen.

– 2–3 merivuoden jälkeen nähdään, missä näiden istukkaiden suhteen mennään. Kymijoella on mittavat kalatalousvelvoitteet, minkä lisäksi valtion kalanviljelyvaroilla istutetaan merilohta. Ne tulevat säilymään rinnalla, kunnes on parempaa tietoa muista käytännöistä.