Taiteilijan näkemys jättimäisestä purkauksesta Auringon pinnalla.
 

Nasan tutkimus viittaa siihen, että Auringon purkaukset olivat avainasemassa elämän kehittymisessä nuorella maapallolla. Neljä miljardia vuotta sitten Auringon säteilytehon arvioidaan olleen selvästi nykyistä pienempi, mutta purkauksia tapahtui enemmän. Purkausten uskotaan luoneen lämmittäviä kasvihuonekaasuja Maan ilmakehään.

"Tuohon aikaan Maa sai vain 70 prosenttia nykyisestä säteilytehosta", arvioi Vladimir Airapetian Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksesta. "Se tarkoittaa, että maapallon olisi pitänyt olla jäinen planeetta. Sen sijaan geologinen todistusaineisto kertoo sen olleen lämmin, joten sulaa vettä esiintyi."

Tätä ristiriitaa kutsutaan himmeän nuoren Auringon paradoksiksi. Nyt Airapetian uskoo tutkimuksen ratkaisseen ongelman. Selityksessä hyödynnettiin Kepler-avaruusteleskoopin aineistoa, joka todistaa, että nuorilla tähdillä on runsaasti voimakkaita flare-purkauksia. Niihin liittyy myös koronan massapurkauksia.

Toisin kuin nykyään, nuorella maapallolla ei ollut vahvaa magneettikenttää. Hiukkaspurkaukset pääsivät tuolloin vaikuttamaan enemmän ilmakehän kemiaan. Hiukkastörmäysten kautta syntyi typpioksidia, joka on 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Sen ansiosta lämpötila pysyi tarpeeksi korkealla nestemäisen veden esiintymiselle.

Tutkimusryhmä ehdottaa, että Auringosta tulleet hiukkaset ovat voineet auttaa elämän syntyä myös antamalla tarpeeksi energiaa monimutkaisten yhdisteiden luomiseen. Siten RNA- ja DNA-molekyylien synty olisi helpottunut.