"Olen eri mieltä", sanovat ilmelihakset.
 

Universaali kieltoilme onkin osa kieltä.

Puhelahjojemme alkuperää on jäljitetty uutterasti, mutta lopullista vastausta ei ole löytynyt. Laajaa kannatusta nauttii kuitenkin ajatus, jonka mukaan puhekyky kehittyi eleiden ja ilmeiden päälle. Saatammehan mekin yhä luonnehtia katsetta tai ilmettä paljonpuhuvaksi.

Koska eleet ja etenkin ilmeet heijastavat tunteita, psykologeja on kiinnostanut niiden yleismaailmallisuus. Tulosten mukaan perusemootiot, kuten ilo, pelko ja inho, nostattavat kasvoille samanlaisen ilmeen kaikkialla maailmassa. Kytkös kieleen on kuitenkin puuttunut – tähän asti.

Sama ilme ilmaantui

Ohion osavaltionyliopiston kognitiotutkijat lähtivät etsimään yleispätevää kieltoilmettä, sillä juuri kieltojen ja varoitusten välityksen uskotaan olleen elintärkeä lajimme hengissä säilymiselle.

Aleix Martinez ja kumppanit järkeilivät, että jos universaali kieltoilme on olemassa, se syntyy samoista kasvolihasten liikkeistä riippumatta siitä, mitä kieltä ihminen puhuu. Niinpä he ottivat tutkimukseensa opiskelijoita, jotka puhuivat äidinkielenään englantia, espanjaa, mandariinia eli kiinan yleiskieltä tai amerikkalaista viittomakieltä alsia.

Opiskelijat istutettiin videokameran eteen. Samalla kun kamera kävi, kuvaaja esitti kunkin kuvattavan äidinkielellä kommentteja, jotka eivät voineet olla herättämättä närää ja eriäviä näkemyksiä.

Kuvausrupeaman jälkeen tutkijat kävivät videot läpi ruutu ruudulta ja merkitsivät metatietoihin, mikä kohta kasvoissa milloinkin oli liikahtanut ja mihin suuntaan. Sitten algoritmi sai etsiä yhtäläisyyksiä.

Esiin ponnahti ei-naama, ja se oli kaikilla ihan sama: kulmat olivat kurtistuneet, huulet painuneet yhteen ja leukakyhmy kohonnut ylöspäin.

Nyt piti selvittää, syntyivätkö sanat ja ilme samaa tahtia.

Tempo täsmäsi

Kielet ovat erilaisia, joten myös puhenopeus vaihtelee kielestä toiseen. Keskimäärin se on 3–8 tavua sekunnissa, eli puheen taajuus on 3–8 hertsiä. Kuinka ollakaan, kasvolihasten liikkeet seurasivat samaa tempoa. Englanninkielisillä taajuudeksi saatiin 4,33 hertsiä, espanjankielisillä 5,23, mandariinin puhujilla 7,47 ja viittojilla 5,48 hertsiä.

Tällainen yhtäläisyys ei voi olla sattuma, tutkijat päättelevät Cognition-lehdessä. Kieltoilme ei ole pelkkä ilme vaan kielioppia kasvoillamme. Se on kielen aines, jonka tuotamme luonnostamme, kun esitämme kielteisen kannan.

Tulkintaa tukee vielä uusi, odottamaton havainto viittomakielen puhujista. Alsissa on kaksi tapaa ilmaista ei: pään pudistus tai viittoma ei. Kuvausrupeaman aikana viittojat eivät kuitenkaan aina tehneet kumpaakaan näistä. Sen sijaan he ilmaisivat kieltonsa ottamalla kasvoilleen ei-ilmeen.