Lauri Reuter
 
Biotekniikan tutkija Lauri Reuter.
 

Kaikki tykkäävät hunajasta, mutta miltä se oikeasti maistuu? Makealta? Kyllä. Mutta maistuu se muultakin. Tänään on maailman mehiläisten päivä ja oikea aika kaivautua hunajapurkkiin. Hunaja on kuin hyvä viini: siinä maistuu alkuperä, kirjoittaa Lauri Reuter blogissaan.

 

mehiläisiä mesikennostossa
 
Hunaja varastoidaan kennoihin ja siitä haihdutetaan ylimääräinen vesi pois. Vasemmalla vaaleaa hunajaa ja oikealla tummempaa.
 

Mehiläiset keräävät kukista mettä ja tekevät siitä hunajaa. Ne sekoittavat siihen meden sokereita muokkaavia entsyymejä, lastaavat meden kennoihin ja haihduttavat sitten ylimääräisen veden pois. Lopulta hunajassa on vettä noin 17 %, vähän kivennäisaineita ja aromeja kukista ja loput erilaisia sokereita. Valmiin hunajan mehiläiset sulkevat kennoon vahakannella. Kun mehiläishoitaja sitten kerää hunajan talteen, siihen ei enää lisätä mitään eikä siitä oteta mitään pois. Hunajan maku on siis peräisin kasveista, joista mehiläiset ovat meden keränneet. Ja eri kasvien mesi on hyvin erilaista.

Se Kuningatarpurkissa oleva suomalainen hunaja lähikaupan hyllystä on todennäköisesti monikukkahunajaa. Tarkistapa nyt. Mehiläiset ovat keränneet kesän mittaan kennot täyteen hunajaa ja loppukesällä tarhuri on kerännyt koko kesän yhteen ja laittanut purkkiin. Monikukkahunajassa maistuu Suomen intensiivinen kesä, jossa kaikki kukkii nopeasti.

 

mehiläinen imee mettä punaherukan kukasta
 
Mehiläinen keräämässä mettä punaherukan kukasta.
 

Mutta entä jos kerättäisiinkin mesi vain yhdestä kasvista? Saataisiin lajihunajaa tai yksikukkahunajaa. Suomalainen lajihunaja on harvinainen herkku ja mehiläishoitajan taidonnäyte. On seurattava tarkasti milloin satokasvin kukinta alkaa ja mihin hunaja varastoidaan. Onneksi mehiläiset ovat melko säntillisiä ja keräävät porukalla mettä pääosin yhdestä kulloinkin parhaiten tuottavasta kasvilajista. Lajihunajaa ei juuri kaupasta löydä, mutta joskus kauppahalleista tai markkinoilta. Onnekkaat tuntevat sitä tuottavan tarhurin. Vaan miltä se sitten maistuu?

Horsma tuottaa mehiläisille paljon mettä. Siitä saatava hunaja on väriltään aivan kirkasta, koska kivennäisainepitoisuus on erittäin alhainen ja sen sisältämien sokereiden suhteista johtuen se kiteytyy poikkeuksellisen hitaasti. Horsmahunajan maku on hedelmäinen: persikkainen ja greippinen, ja siinä on aistittavissa myös marsipaania. Tuoksussa on vienoa vaniljaa.

Kanervahunaja on aivan eri maata. Se on poikkeuksellisen mineraalipitoista ja väriltään punertavan tummaa. Tuoksu on lämmin ja jopa puinen. Sen sisältämät proteiinit tekevät koostumuksesta hyytelömäistä, tixotrooppista. Maku on voimakkaan aromikas, tuoreen hedelmäinen ja lämmin. Kanervahunajalla on myös pitkä jälkimaku.

 

purkki hunajaa
 
Voittajahunaja 2015.
 

Viime vuoden parhaana hunajana palkittiin Lapin puolukkakankailta kerätty puolukkahunaja. Väriltään kauniin punertava hunaja tuoksuu ehkäpä aprikoosille, setripuulle ja appelsiinille. Maussa on vivahde hapokkuutta, toffeeta, vaniljaa ja sitrushedelmää. Koska puolukkahunaja sisältää paljon fruktoosia, se pysyy pitkään juoksevana.

Omat Oopperatalolla kesätöitä paiskivat mehiläiseni keräävät mettä pääasiassa Töölönlahden lehmuksista, kaupungin villiviineistä ja sekalaisista istutuksista. Tyypillinen lehmushunaja on vaalean keltaista ja hiukan sameaa, joskus jopa aavistuksen vihertävää. Vaaleaksi hunajaksi sillä on voimakas aromi. Lehmushunaja tuoksuu ja maistuu mintulle ja timjamille ja sillä on viipyilevä, yrttinen jälkimaku. Aromeja muodostavat mm. meden lehmuseetteri (3,9-epoxy-1,4(8)-p-menthadieeni) ja myös Gewürztraminer -rypäleelle ominaista makua antava ruusuoksidi (tetrahydro-4-methyl-2-(2-methylpropenyl)-2H-pyraani). Oopperan kokit sanovat hunajan sopivan hienosti yhteen valkoisen teen ja kuohuviinin kanssa. Hienostunutta!

 

tutkija Lauri Reuter nostaa mehiläiskennostoa
 
Kirjoittaja ihmettelemässä Oopperan mehiläisten elämää.
 

Hunaja on siis kuin hyvä viini: siinä maistuu alkuperä. Eri laatuja voi hyvin sekoittaa, mutta luonteenomaiset piirteet tulevat kauneimmin esille kun pullossa on vain yhtä rypälettä juuri tietyltä tarhalta. Tai kun purkissa on vain yhdestä kasvista kerättyä lajihunajaa.