Villieläin suhtautuu ihmisiin usein pelokkaasti. Kesyyntyminen ei ole sillä geeneissä, kuten lemmikkieläimillä. Villieläimelle kesyttäminen voi olla karhunpalvelus.

Rusakko pihamaalla

 

 

Pensaan alla kyhjöttävä yksinäinen pieni pupu saa ihmisen auttamisenhalun heräämään. Herää kysymys siitä, onko se joutunut emonsa hylkäämäksi. Useimmiten näin ei ole. Silti pienen eläimen jättäminen petojen armoille tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedottaja Laura Hiisivuori toivoo, että ihmiset malttaisivat mielensä.

– Todennäköisesti emo odottaa jossain lähistöllä piilossa. Se on niin hiljaa, että sitä on mahdotonta huomata. Sekin pelkää petoja. Ja villieläimet pitävät ihmisiä petoina.

Luottavainen eläin helppo saalis

Monet eläimet jättävät poikasensa päiväksi yksin ja käyvät vain välillä imettämässä niitä. Siksi ihmisten olisi syytä jättää poikaset rauhaan. Jos ihminen alkaa hoivata eläintä, ovat seuraukset kauaskantoisia.

– Ihminen ei osaa opettaa rusakkoelämää rusakolle. Ihmisiin tottunut rusakko voi myös oppia liian luottavaiseksi. Jos se lähestyy ihmisiä ja vastassa onkin metsästäjä, tulee rusakosta helppo saalis, kertoo Laura Hiisivuori.

Villikin kesyyntyy

Vaikka villieläin suhtautuu ihmisiin pelokkaasti ja jopa aggressiivisesti, voi sen saada kesyyntymään.

– Jos villieläin on pienestä pennusta asti ihmisen kanssa, kyllä se tottuu. Mutta jos se saa omia pentuja, pitää jokaisen pennun kanssa aloittaa alusta ja totuttaa se ihmiseen, Laura Hiisivuori toteaa.

Tässä suhteessa lemmikkieläimet ovat erilaisia. Ne ovat luontaisesti kesyjä.

– Esimerkiksi koirat suorastaan kaipaavat ihmisen seuraa. Ne ovat kehittyneet evoluutiossa sellaisiksi. Kesyys on jo geeneissä.