Perinteisten kalaistutusten saalistuotto on romahtanut viime vuosikymmeninä. Uusia keinoja Suomen kalakantojen elvyttämiseen haetaankin kiivaasti. Suuri haave on, että kalaistutuksia voitaisi vähentää ja joskus luopua niistä jopa kokonaan.

Virikekasvatettuja merilohen vaelluspoikasia Kymijoessa.

 

Nämä virikekasvatetut merilohen vaelluspoikaset päästettiin Kymijokeen Inkeroisten Lauttarannassa, mistä ne lähtevät kohti Kotkaa ja merta.

 

Mistä on kyse?

  • Kalaistutusten saalistuotto on viime vuosikymmeninä romahtanut
  • Uusia ratkaisuja kalaistutuksiin haetaan istutuspoikasten virikekasvatuksesta
  • Virikealtaisiin poikasille pyritään rakentamaan mahdollisimman luonnonmukaiset olosuhteet
  • Tutkimusten mukaan virikekasvatetut istukkaat selviytyvät paremmin luonnossa
  • Virikekasvatettujen poikasten istutuksia on käynnistetty mm. Kymijoella
  • Ensimmäiset virikeskasvatetut poikaset istutettiin Kymijokeen vuosi sitten ja tuloksia saadaan 2–3 vuoden päästä

Kalaistutusten saalistuotto on viime vuosikymmeninä romahtanut. Vielä 1990-luvun alkupuolella tuhannesta istukkaasta saatiin saalistuottoa noin 1 000 kiloa, nyt enää muutamia kymmeniä kiloja, kertoo Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta kalastusmestari Timo Koskenala.

– Se on todellinen romahdus, Koskenala harmittelee.

Luonnonvarakeskuksen suunnittelija Juha-Pekka Turkka sanoo, että syytä romahdukseen on tutkittu, mutta yhtä selittävää tekijää ei ole löytynyt.

– Vesistöissä tapahtuneet muutokset kuten rehevöityminen vaikuttavat kalojen selviytymiseen. Myös istukkaiden laatu on voinut muuttua, eivätkä ne enää selviydy niin hyvin.

Yksi syy istukkaiden heikkoon selviytymiseen luonnonvesissä löytyy niiden kasvatusolosuhteista. Kasvatusaltaassa selviytyminen on liian helppoa, eivätkä kalat opi, miten selviytyä luonnossa.

Tähän ongelmaan on haettu ratkaisua kalojen virikekasvatuksesta, jota on tutkittu ensin Riista- ja kalataloudentutkimuksen johdolla ja sittemmin tutkimuksen veturina on ollut Luonnonvarakeskus.

Virikekalat välttävät paremmin petoja

Kalojen virikasvatuksessa altaaseen tuodaan luonnosta tuttua monimuotoisuutta ja kaloja ikään kuin koulutetaan kohtaamaan luonnonvesistöt. Virikekasvatus alkaa jo mätivaiheessa.

– Kasvatusaltaaseen laitetaan eri kokoisia suojapaikkoja ja muutetaan altaan virtausolosuhteita satunnaisesti niin, etteivät istutuspoikaset pysty ennakoimaan sitä. Virtauksen suuntaa, nopeutta ja korkeutta muutetaan ja tällä saadaan aikaan se, että ruuan tarjonta on erilaista ja kalat joutuvat tekemään työtä ravinnon eteen, selvittää erikoistutkija Pekka Hyvärinen Luonnonvarakeskuksesta.

Virikekasvatuksesta on saatu hyviä tutkimustuloksia. On esimerkiksi huomattu, että virikealtaiden poikasilla on vähemmän loistauteja kuin normaalipoikasilla. Lisäksi kalojen kuolleisuus virikealtaissa on ollut pienempi.

Istutuskokeissa puolestaan on havaittu, että virikekasvatetut poikaset oppivat nopeammin hyödyntämään tarjolla olevaa elävää luonnonravintoa, minkä vuoksi niiden kasvu on parempaa.

 

 

Kuorma-auto ja sen lavalla säiliöitä, joista päästetään merilohen poikasia Kymijokeen.

 

Inkeroisten lauttarannassa laskettiin Kymijokeen 7 000 virikekasvatettua merilohen vaelluspoikasta.

 

Jokivaelluksen aikana taas virikekasvatettujen lohen poikasten eli smolttien selviytyminen on kaksi kertaa suurempaa, kuin normaalimenetelmin kasvatetuilla.

– Yksi mielenkiintoinen huomio on myös se, että normaalimenetelmällä kasvatetut taimenet olivat istutuksen jälkeen alttiimpia kalastukselle kuin virikekalat. Virikekalat pystyvät myös pienentämään riskikäyttäytymistä petokalan läsnä ollessa, mikä lienee yksi syy niiden parempaan selviytymiseen luonnonvesissä, Hyvärinen pohtii.

Kustannukset kasvavat, mutta tulokset paranevat

Kymijokeen istutettiin tänä keväänä tuhansia virikekasvatettuja merilohen vaelluspoikasia. Ensimmäisen kerran virikalojen istutuksia tehtiin Kymijoella viime kesänä. Rahaa tähän on käytetty molempina vuosina 70 000 euroa.

Viimeiset kymmenen vuotta istutukset ovat olleet täysin kannattamattomia.

– Timo Koskenala

Kalojen virikekasvatus aiheuttaa lisätyötä ja sitä kautta lisäkustannuksia. Esimerkiksi Kymijoella samalla rahamäärällä olisi saanut kappalemääräisesti enemmän normaaliin tapaan kasvatettuja poikasia.

– Poikasten laadun parantamisen kautta toivomme, että myös tuotto lähtee paranemaan. Viimeiset kymmenen vuotta istutukset ovat olleet täysin kannattamattomia, huomauttaa Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta kalastusmestari Timo Koskenala.

Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Hyvärinen uskoo, että satsaus virikekasvatukseen kannattaa, jos hyödyt ovat selvästi suuremmat.

– Seuraava vaihe on menetelmien kehittäminen käyttäjäystävällisemmäksi, jotta niiden soveltaminen olisi helpompaa suuremmassa mittakaavassa.

Laitostuneet kalat pitää villiinnyttää

Kymijoella tutkimusta ollaan vasta avaamassa ja ensimmäisiä tuloksia nyt tehdyistä istutuksista saadaan 2–3 vuoden päästä.

– Olemme vasta kokeiluvaiheessa, eikä mitään päätöksiä ole tehty, että tällaiseen tuotantoon siirryttäisi kokonaan, toteaa kalastusmestari Timo Koskenala.

Luonnonvarakeskus on pitänyt koulutuksia yksityisille kalanviljelijöille virikekasvatuksen käyttöönotosta ja osa heistä on ottanut menetelmän käyttöön yhä enenevissä määrin.

Virikekalat pystyvät myös pienentämään riskikäyttäytymistä petokalan läsnä ollessa.

– Pekka Hyvärinen

– Mitä enemmän positiivisia tuloksia saadaan muiltakin laitoksilta, niin sitä laajamittaisempaan käyttöön se tulee. Kysymys on myös siitä, että kalojen istuttajat ja ostajat olisivat tietoisia hyvistä puolista varsinkin istutuksen jälkeen, jolloin he voisivat myös vaatia entistä enemmän tällä menetelmällä kasvatettuja poikasia istutettavaksi, sanoo erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

Tavoitteena on, että kalojen istutuksia saataisiin vähennettyä ja jonain päivänä niistä voitaisiin luopua kokonaan. Hyvärinen kuitenkin huomauttaa, että Suomessa on tällä hetkellä paljon heikossa tilanteessa olevia kalakantoja, joiden lisääntyminen luonnossa on heikkoa tai sitä ei ole ollenkaan.

– Monet lohi- ja taimenkannat ovat laitoskasvatuksen varassa. Usean sukupolven ajan pelkän laitoskasvatuksen varassa olevien kalakantojen geneettiset ominaisuudet ovat voineet muuttua eli ne ovat laitostuneet ja villien kalojen ominaisuudet ovat vähentyneet.

Seuraava vaihe tutkimuksessa on Hyvärisen mukaan pyrkimys villiinnyttää laitostuneita kalakantoja, missä yhtä osaa näyttelee kalojen virikekasvatus.