Selitys kirahvin kaulan pituuteen löytyi geenitutkimuksessa. Hyvin pienet erot ihmisen perimään verrattuna ovat venyttäneet savannin jättiläisen kaulan kaksimetriseksi.

Kirahvi syömässä hedelmiä puusta Murchison Fallsin kansallispuistossa, Ugandassa vuonna 2012.

 

Kirahvi syömässä hedelmiä puusta Murchison Fallsin kansallispuistossa Ugandassa vuonna 2012.

 

Kirahvikanta on huvennut uhkaavasti

Afrikan savanneilla akasiapuiden sitkeitä latvoja rouskuttava kirahvi on monilla perinteisillä asuinalueillaan yhä harvinaisempi näky.

15 viime vuoden aikana kirahvien määrä on vähentynyt 40 prosenttia. Muun muassa Koillis-Afrikasta ne ovat hävinneet kokonaan.

Ihminen tuhoaa kirahvien elinalueita ja harjoittaa salametsästystä. Kirahveja pyydetään sekä lihansa että nahkansa vuoksi.

Kirahveja arvioidaan olevan luonnossa jäljellä noin 80 000. Alalajeja on kahdeksan.

Aikuisen uroksen sarvekas pää yltää viiteen metriin; naaras on hieman matalampi. Painoa on yli tuhat kiloa.

Jos kirahvi saa elää luonnolliseen kuolemaansa asti, ikää kertyy 20–30 vuotta.

Kirahvin outo ruumiinrakenne on aiheuttanut kauan päänvaivaa biologeille, ja itse Charles Darwinin tiedetään pohtineen, miten eläin on saanut tavattoman pitkän kaulansa ja sen vaatimat erityisomainaisuudet.

Jotta veri nousee viiden metrin korkeudessa keikkuvaan päähän asti, kirahvi tarvitsee turboahdetun sydämen ja miltei kolminkertaisen verenpaineen ihmiseen verrattuna.

Lisäksi kaulassa on oltava erityisiä turvaventtiilejä, joiden ansiosta eläin voi taipua juomaan ja nostaa sen jälkeen päänsä pyörtymättä.

Nyt tansanialais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on ensi kertaa avattu kirahvin koko perimä. Siitä paljastui DNA:n pieniä omaperäisyyksiä, jotka selittävät, miten kaula on venynyt kaksimetriseksi.

Pienet erot perimässä venyttivät kaulan

Tutkijat vertasivat kirahvin perimää sen lyhytkaulaiseen sukulaiseen, okapiin, sekä yli 40 muuhun nisäkäslajiin, muun muassa lehmään, lampaaseen ja ihmiseen.

70 geenistä löytyi kirahville ainutlaatuisia muutoksia. Eniten ne liittyivät verenkiertoon ja luuston rakenteeseen. Samalla selvisi, että okapin ja kirahvin kehityslinjat erosivat toisistaan oletettua myöhemmin, noin 11,5 miljoonaa vuotta sitten.

– Kaikki ne geenit ovat myös meillä. Ne vain ovat kehittyneet  kirahvilla himpun verran omanlaisikseen, kertoo Pennsylvanian yliopiston tutkija Douglas Cavener.

Kehitys ei myöskään antanut kirahville muita nisäkkäitä enempää niskanikamia. Niitä on silläkin seitsemän, aivan kuten ihmisellä. Ne vain ovat venyneet roimasti pituutta. 

Tutkimus jatkuu

Syy kaulan venymiseen on yhä arvoitus. Ilmeinen selitys on, että kaulansa ansiosta kirahvi yltää syömään puiden latvoja. Kilpailevan teorian mukaan syy on se, että pitkäkaulaisin kilpailija on voimakkain, kun urokset tavoittelevat naaraiden suosiota.

Cavener ja hänen tansanialainen kollegansa Morris Ageba aikovat jatkaa tutkimuksiaan selvittääkseen syntymekanismin lisäksi myös syyn kirahvin huimaan kaulaan.

Tähänastiset tulokset on julkaistu Nature-tiedelehdessä