Arvokas herkku ei päätynyt savustuspönttöön, vaan kalastajat vapauttivat sen takaisin Kyynämöisen aaltoihin kuvaamisen ja mittaamisen jälkeen. Keski-Suomen korkeuksilla ankeriaan saaminen saaliiksi ei ole ihan tavallista – ei varsinkaan näin iäkkään.

Ankerias.

 

 

"Siellä on made", kävi Vaito Isomöttösen mielessä, kun hän maanantaina Uuraisten Kyynämöinen-järvessä nosti viimeisen kahdeksasta katiskasta vedestä.

Ankerias (Anguilla anguilla)

- Kuuluu ankeriaskaloihin.

- Voimakas vaellusvietti, kutee Sargassomeressä Pohjois-Atlantilla.

- Suurimmat ankeriaat saavuttavat yli metrin pituuden, 3 kilon painon ja 20 vuoden iän.

- Ankerias on arvokkaimpia kalojamme, jos arvo määritellään kilohinnan mukaan.

- Suomessa erittäin uhanalainen, mutta silti sen pyyntiä ei ole rajoitettu.

 

Ahventen pyyntiin tarkoitetut katiskat oli laskettu Tervaniemen lähistölle matalikolle, noin 1,5 metrin syvyyteen.

Hän tyhjensi katiskan saaviin, mutta sieltä lähti heti jotain luikertelemaan yli laidan.

– Vaimo säikähti, kun hän ensi luuli sitä käärmeeksi. Taisi yrittää potkaistakin, mutta aika nopeasti tajusimme, että sehän on ankerias.

Kalastaja googletti kännykällä heti veneessä, ja huomasi ankeriaan uhanalaiseksi. Vaikka erityisesti savustettu ankerias on suuri ja kalllis herkku, päätös päästää kala takaisin veteen oli helppo ja nopea tehdä.

Peräisin 1960–70 -lukujen istutuksista

Ennen saaliin vapauttamista Anna-Liisa ja Vaito Isomöttönen valokuvasivat ja mittasivat ankeriaan. Mutta ihan helppoa se ei ollut.

– Se oli hyvin liukasliikkeinen. Olen lukenut, että ankerias voi vaeltaa jonkin matkaa kuivallakin maalla, enkä sitä yhtään epäile. Oli se kyllä niin vaikea saada veneen pohjalta kiinni, Vaito Isomöttönen kertoo.

 

Kaksi ankeriasta laiturilla sumpussa

 

 

Tarvittiin rukkaset, lasten vanha kylpyamme ja muovipussi, ennen kuin homma onnistui.

– Kyllä jännitti koskea siihen, kun sen ulkonäkö on niin käärmemäinen.

Ankerias painoi 1,6 kiloa, pituutta oli 105 senttimetriä ja ympärysmittaa 19 senttimetriä.

Kala on helposti ainakin 30–40-vuotias, sillä se on todennäköisesti peräisin 1960- ja -70 -lukujen laajoista istutuksista.

– Tutkija Jouni Tulonen

Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Tulosen mukaan kala on pituutensa puolesta suuri, mutta ei painoltaan. Tänä keväänä Vesijärvestä on pyydetty noin 200 ankeriasta, ja niiden keskipaino on ollut 1,5 kilon tietämillä.

Tulosen mukaan Suomen suurin ankerias on painanut 4,6 kiloa.

– Kyseessä on todennäköisesti junnaaja, hitaasti kasvava yksikö, joka kasvaa muutaman millilmetrin pituutta ja muutaman kymmenen grammaa  painoa vuodessa. Kala on helposti ainakin 30–40-vuotias, sillä se on todennäköisesti peräisin 1960- ja -70 -lukujen laajoista istutuksista.

Tulosen mukaan nopeasti kasvavat yksilöt saavuttavat 10-15 vuodessa metrin pituuden ja 1,5 kilon painon. Sen jälkeen ne lähtevät vaeltamaan kohti Sargassomerta.

Kutumatka kulkee voimalaitosten läpi

Ankerias ei kude Suomen järvissä. Vaisto ajaa sitä vaeltamaan eurooppalaisista makeista vesistäkin oikealle kutupaikalleen Sargassomereen, tuhansien kilometrien päähän Pohjois-Atlantille, Karibian meren pohjoispuolella sijaitsevalle matalikolle.

Kaikki Suomen vesissä elävät ankeriaat ovat istutettuja. Valtavan vaellusviettinsä vuoksi sitä voi löytyä myös vesistöistä, joihin sitä ei ole istutettu.

Tutkimuksissa on on selvinnyt, että 20-30 prosenttia kaloista selviää hengissä mereen, jos vaellusmatkalla on puolenkymmentä voimalaitosta.

– Tutkija Jouni Tulonen

Luonnonvarakeskuksella on Lahden Vesijärvellä käynnissä ankeria-tutkimus. Kaloja pyydetään Vääksyssä ja kuljetetaan autolla mereen kutemaan.

– Tutkimuksissa on on selvinnyt, että 20-30 prosenttia kaloista selviää hengissä mereen, jos vaellusmatkalla on puolenkymmentä voimalaitosta, tutkija Tulonen kertoo.

Kyynämöisten ankeriaan ainoa mahdollisuus päästä mereen on uide Kymijoen kautta – ja kulkea neljän voimalaitoksen kautta.

Uhanalainen, mutta pyydettävä

Luonnonvarakeskus Luken mukaan ankerias on vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa yksi Suomen 12:sta uhanalaisesta kalalajista tai alalajista.

Jouni Tulosen mukaan pyyntiä ei ole Suomessa rajoitettu, koska sitä istutetaan melko paljon.

– Istutuksista on kannalle hyötyä. Koska ne tehdään kalastuskuntien rahoilla, istutukset loppuisivat tai ainakin vähenisivät reilusti, jos niitä ei saisikaan hyödyntää.

"Mahtava kokemus"

Kun aika tuli päästää ankerias takaisin järveen, kovin monta sekuntia sen menoa ei uuraislaisten kalastajien tarvinnut ihastella, kun se hävisi Kyynämöisen aaltoihin.

Kalastus on Isomöttösen pariskunnalle tärkeä harrastus. Vaito Isomöttönen arvelee kalastaneensa ainakin 40 vuotta, Kyynämöisissäkin jo yli 20 vuotta.

– Pari kertaa on tänä keväänä mennyt rapu katiskaan ja täysimittainen kuha. Talvella saatiin verkoilla yli 11-kiloinen hauki, mutta kyllä ankerias on kaikkein erikoisin saalis, mitä on saatu. Vaikka ankeriasta on istutettukin Suomessa, niin kyllä se näillä latvavesillä on harvinainen.

Kun Isomöttöset olivat taas torstaina kokemassa katiskoja, kokeneita kalastajia jännitti: montakohan ankeriasta pyydyksistä tällä kertaa löytyisi.

Vakavissaan Vaito Isomöttönen ei enää usko ankeriaita katiskasta veneeseen nostavansa.

– On se sen verran harvinaista. Eiköhän minun ankeriassaaliini nyt ollut tässä. Mahtava kokemus.

Sekään ei harmittanut, että maanantain ahvensaalis mahtui yhdelle paistinpannulle.