Kaksi tai ehkä jopa neljä tuhatta vuotta sitten joku maalasi kalliokielekkeen kattoon sarvieläimiä. Kuvien löytyminen oli iso yllätys, sillä Alppien talvet olisivat tuhonneet ne, ellei paikka olisi poikkeuksellisen onnekas.

Kaksi tikku-ukkomaista sarvipäistä eläintä ja muita viivoja kallionkielekkeen sisäpuolella.

 

Valokuva ja siitä skannattu malli, jossa maalarin vuosituhansien takainen luomus näkyy selvänä.

 

Brittiläisen Yorkin yliopiston arkeologit ovat kartoittaneet Euroopan korkeimmalla paikalla sijaitsevat eläinmaalaukset Alpeilla Etelä-Ranskassa. Maalaukset ovat kivikaudelta, mutta tekniikka tätä päivää: lasereita ja valkovaloskannereita, joihin voima saatiin vuorille kannetuista autojen akuista.

Abri Faraverissa kalliokielekkeen alla 2 133 metrin korkeudessa merenpinnasta oli pätkittäin asutusta kivikaudelta keskiajalle. Asutusta tutkiessaan arkeologit löysivät yllättävät maalaukset kuusi vuotta sitten.

Viivamaalaukset on tulkittu kahdeksi peuraksi tai muuksi sarvekkaaksi nisäkkääksi, jotka seisovat turvakkain. Maalaukset ovat säilyneet esihistorialliselta ajalta, kahden tuhannen vuoden, ehkä jopa neljän tuhannen vuoden takaa, tutkijat arvioivat.

Kieleke antoi maalauksille harvinaisen suojan

Maalaukset ovat eteläisten Alppien varhaista asutushistoriaa laajemminkin kartoittavan tutkimuksen erikoisin löytö, ja tutkimusten johtaja Kevin Walsh on niistä riemuissaan.

– Arvelimme, että saattaisimme löytää täältä joitakin kaiverruksia, jollaisia on löytynyt Merveilles'n laaksosta, mutta esihistorialisia maalauksia emme todellakaan odottaneet olevan näin säille alttiillla alueella, jossa on vähän luonnon muovaamia suojapaikkoja, Walsh sanoo.

Kolmiulotteinen kartoitus osoittaa, että kattoon tehdyt maalaukset ovat nähtävissä vasta, kun katsoja on kielekkeen alla. Ulkoa niitä ei voi nähdä. Juuri se, että maalaukset ovat katossa, ovat suojanneet niitä vuosituhansien lumilta, tuulilta ja sateilta.

 

Kaksi nuorta miestä kallionkielekkeen alla, toinen istuu kannettavan tietokoneen ääressä, toinen kyyköttää pidellen skanneria kohti kielekkeen kattoa.

 

Tutkijoilla on apunaan valkovaloskannari.

 

Muita löytöjä: juustola ja asunnon lisäsiipi

Alppitasangolta on löytynyt myös muun muassa mesoliittisen kivikauden aikaista piikiveä, joka viittaa metsästykseen. Tuohon aikaan kalliosyvänne sijaitsi juuri puurajan alapuolella, metsän reunassa, tutkijat kertovat.

Neoliittisella kivikaudella ihmiset näyttävät ryhtyneen viljelemään maata, mutta myös metsästys jatkui. Suojapaikan lähistöltä löytyi nuolenkärki, joka on peräisin neoliittisen kivikauden lopulta.

Pronssikaudella tasangolle pystytettiin kivisiä rakennuksia, joita tutkijat arvelevat eläinsuojiksi tai majoiksi, joissa varhaiset karjankasvattajat valmistivat juustoa.

Rautakaudelta on löytynyt käsin muovailtua keramiikkaa ja aikansa tekninen ratkaisu: joku oli asetellut kiviä puoliympyrään ja iskenyt seipään kalliosyvänteen suulle. Tutkijat arvelevat seipään ehkä kannatelleen jonkinlaista lisäsuojaa, jolla haluttiin laajentaa asumuksen pinta-alaa.