Laiskahko viherpeukalo yllättyi, kun oman onnensa nojaan jätettyyn kukkapurkkiin ilmestyi parin vuoden jälkeen kastematoja. Biologi Janne Lampolahti ei pidä tätä ollenkaan hämmästyttävänä.

Yle / Toni Pitkänen

 

Kukkien kauneutta lähemmin tänä keväänä ihastellut porilaisnainen hämmästyi suuresti nähtyään kukkapurkissa kastematoja. Hän ei ollut vaihtanut multaa purkkiin ainakaan kahteen vuoteen. Matoja ei ollut purkissa aiemmin näkynyt, mutta nyt ne olivat ilmestyneet sinne kuin tyhjästä. Biologi Janne Lampolahti arvelee niiden olleen siellä aina.

– Uskon, että ne ovat olleet siellä jo silloin, kun multa on purkkiin laitettu. Jos eivät pieninä matoina, niin ainakin munina. Munat kestävät hyvin kylmyyttä, kuumuutta ja muita vaikeita oloja. Näin madot varmistavat, että suku jatkuu.

Lampolahden mukaan olisi ollut yllättävämpää, jos kukkapurkkiin ei olisi ilmestynyt matoja.

– Ei ole multaa ilman matoja. Kastemadot tekevät mullan. Toki siinä on mukana myös bakteereita ja sieniä, mutta kastematojen rooli on ehdoton.

Isä ja äiti samassa paketissa

Kastemadon munat ovat Janne Lampolahden mukaan mikroskooppisen pieniä. Ne kulkeutuvat helposti paikasta toiseen. Ulkona madot levittävätkin reviiriään jatkuvasti.

– Lisääntyminen ei ole ongelma, sillä sama yksilö toimii sekä isänä että äitinä ja voi tiukan paikan tullen hedelmöittää itsensä. Pienet munat voivat lentää tuulen mukana tai lintujen jaloissa ja ulosteissa. Näin ne päätyvät milloin minnekin päin maailmaa.

Lampolahti uskoo, että ympäristö määrittelee, minkälainen kastemato milläkin alueella menestyy. Pelkästään Suomessa on hänen arvionsa mukaan noin 50 kastematolajia.