Luontokuvaaminen kiinnostaa nyt entistä useampia. Aloittamiseen riittää jo pelkkä kännykkäkamera. Loppu on itsestä kiinni - parhaimmillaan luontokuvaus vie jopa meditatiivisiin ulottuvuuksiin.

Luontokuvaaja Paavo Hamunen vastustaa tiukkoja sääntäjä. Kuva Mikkelin Urpolasta, luonnonsuojelualueelta.


Luontokuvaaja Paavo Hamunen kuvaa kukkivaa sudenmarjaa Mikkelissä, Urpolan luonnonsuojelualueella.

 

Luontokuvaaja Paavo Hamunen otti lähikuvan sudenmarjasta. KUvassa käytetty monivalotustekniikkaa.

 

Luontokuvaaja Paavo Hamusen lähikuvauskurssin opiskelijat kuvaavat Mikkelissä, Urpolan luonnonsuojelualueella.

 

 

 

– Luontokuvaajaksi miellettiin ennen 50 - 70-vuotias pitkillä objektiiveilla kuvaava mies, jonka aiheita ovat ahma, karhu, susi ja merikotka. Nyt on toisin, sillä luonto ja kuvaaminen kiinnostavat aivan kaikenikäisiä, sekä miehiä että naisia, luontokuvaaja Paavo Hamunen kertoo.

Hamunen on pitänyt erilaisia luontokuvauskursseja vuosikausia, ympäri Suomen. Luontokuvaaminen kiinnostaa nyt yhä useampia. Kurssilaisista löytyy kaikenikäisiä ja kaikenlaisten ammattikuntien edustajia.

Myös aiheet ovat monipuolistuneet. Etenkin luonnon lähikuvien ottajalla on ympärillään suoranainen aiheiden meri.

– Ei tarvise mennä juuri kotiovea kauemmas, kun luontokuva-aiheita löytyy hurjasti. Etenkin lähikuviin aiheita on hurja määrä. Kamera on siinä mielessä erilainen, saadaan erilainen näkymä kuin ihmissilmällä, voidaan poimia pieniä ja tiettyjä yksityiskohtia joita silmä ei näe.

"Kaikessa kuvauksessa kuvataan sopivalla tasolla - kukkia kukkien tasolta"

Hamunen pitää erilaisia luontokuvakursseja Kuusamosta Espoon Nuuksioon ja Etelä-Savoon. Viikonloppuna oli menossa lähikuvauksen luontokuvakurssi Mikkelissä. Kurssilaiset matkasivat Otavan opiston kartanomaisemista Urpolan luonnonsuojelualueelle.

– Minulla on tässä kameran tähtäimessä tällainen 30 - 40 cm korkea sudenmarja. Normaalisti tämä kukkii pikkuisen myöhemmin, mutta nyt jo toukokuun lopussa, kertoo luontopolun varrelle kyykistynyt Hamunen.

– Kaikessa kuvauksessa kuvataan sopivalla tasolla. Samalta tasolta nähdään erilainen näkymä, eli katsotaan kasveja samalta tasolta missä ne kasvit kasvaa.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa ottaa kuvaa

Luontokuvaus ei vaadi kännykkäkameraa järeämpää kalustoa, eikä kuvattavaa tarvitse hakea kotipihaa kymmentä metriä kauempaa.

Hamusen mukaan luontokuvaus, erityisesti lähikuvaus, on meditatiivista toimintaa. Eräskin hänen kurssilaisistaan oli keskittynyt suolla kuvaamiseen niin, ettei huomannut saappaiden olevan täynnä vettä.

– Siinä puhdistuivat samalla mieli ja varpaanvälit, Hamunen nauraa.

Yhtä oikeaa kuvaustapaa ei ole.

– Nyt tänä päivänä kuvatulva valtava, jos haluaa lähteä sitä omaa tyyliä hakemaan, ei kannata tuijottaa sääntöjä. Sen sijaan kannattaa kokeilla mitä kameralla saa aikaan.  Kaikilla on oma tapa aiheita kuvata, nähdä se asia.

Miksi mennä kuvaamaan luontoon?

Hamusesen isä ja isoisää harrastivat molemmat valokuvausta. Heidän kameroillaan kuvasi myös Hamunen ennen kuin ensimmäisellä opintolainallaan osti oman kameran. Kuvaamisesta tuli lopulta ammatti ja luonnossa liikkuvasta Hamusesta luontokuvaaja.

– Kun on luonnon keskellä koko ajan, oivaltaa sen, mitä meillä täällä luonnossa on ja että mitä meidän kannattaa säilyttää. Sen pyrin kuvien kautta välittämään ihmisille, Hamunen kertoo.

Hän haluaa kuvillaan tuoda iloa myös niille kaupunkien asukeille, jotka eivät välttämättä luontoon pääse.

– Ihmisten elämä hektistä, ja varsinkin nyt kun on tämä lama-aika, moni keskittyy siihen, että oma talous ja terveys pysyvät kunnossa. Se, että pystyisi myös nauttimaan siitä, mitä meillä on ympärillä. Nimenomaan luonnosta. Kyllä sieltä saa jotakin semmoista mitä meillä ei kaupunkiympäristöstä saa.

Hamunen on itse lähes jatkuvasti luonnon keskellä.

– Ihan sen takia olen aika rauhallinen ja hyvällä mielellä. Se on semmoinen rauhoittava paikka, jossa stressi häviää. Asiat, jotka mieltä painaa, on ainakin hetken aikaa poissa.