Jos päiväuniaan autuaasti vetelevä ketunpoikanen ei saa huokaamaan ihastuksesta, niin ei sitten mikään. Valokuvaaja taltioi viikkojen ajan kettupesueen elämää vanhan ladon suojissa ja sai pakahduttavan suloisia kuvia.

Ketunpoikaset pyramidissa.

 

 

Mistä on kyse?

  • Lahtelainen valokuvaaja taltioi kettupesueen elämän satoihin valokuviin
  • Useista kuvista on tullut hittejä sosiaalisessa mediassa
  • Kettukuvaaja toivoo, että eläinten rauhaa ei häirittäisi pesillä menemällä liian lähelle tai ruokkimalla poikasia

Se oli ensimmäinen kerta, kun lahtelainen Juha Nikula näki kokonaisen kettupesueen poikasineen luonnossa. Kauempaa mökkinsä läheisen ladon tapahtumia seuraillut mies kummasteli, mitä karvaiset, liikkuvat mytyt oikein olivat.

Vilkaisu kameran etsimen läpi vahvisti havainnoin: ketunpoikasia. Ja niitä oli monta. Yhdeksästä kymmeneen.

Silmät olivat auenneet, mutta poikaset eivät olleet vielä kovin vanhoja. Ne paistattelivat päivää Loimaan maaseudulla, peltomaiseman kupeessa vanhan ladon seinustalla.

– Oli sykähdyttävää nähdä poikaset todella pieninä. Epäilin, että saattaisin saada muutamia hienoja kuviakin.

Epäilys osoittautui oikeaksi. Nikula seurasi poikasten elämää etäältä useamman viikon ajan. Hän näki, miten haparoivat, kompastelevat tassuttelut muuttuivat vakaiksi askeliksi.

 

Ketunpojat painivat.

 

Ketunpoikien painit olivat valokuvaajalle hauskaa katsottavaa.

 

Harjoitellessaan liikkumista pesäänsä ladon uumenissa ja sen ulkopuolella poikaset kolhivat välillä itseään. Kun voimat karttuivat, ketut alkoivat painia ja kisailla keskenään.

– Aluksi ne olivat ihan pihalla maailmanmenosta, Nikula kertoo ja naurahtaa.

"Hetki oli täydellinen"

Hän kävi pesän lähettyvillä varovasti ja vain lyhyitä hetkiä kerrallaan, koska ei halunnut säikäyttää poikasia tai emoa. Kuvat hän otti kettujen korkeudelta – tämä edellytti istumista tai makaamista hetteikössä.

Yksi mieleenpainuneimmista hetkistä, ja somessa valtavaan suosioon nousseista kuvista, oli se, kun ketunpojat loikoilivat päivälevolla tiiviissä mytyssä. Kuvaajan havaittuaan ne valpastuivat ja jäivät sekunniksi muodostelmaan, joka muistutti pyramidia.

– Hetki oli täydellinen. Tajusin, että tällaista en toista kertaa näe.

Vaikka Nikula seuraili elämää pesällä useamman viikon ajan, hän ei halunnut kettujen tottuvan liiaksi ihmiseen.

 

Ketunpoikanen päiväunilla.

 

 

Ketunpoikanen.

 

 

Ketunpojat itsenäistyvät syksyllä

Maalla ketun on hyväkin olla varovainen, koska kaikki eivät välttämättä suhtaudu petoon suopeasti, jos se eksyy liian lähelle ihmisiä tai asutusta.

Tässä vaiheessa kevättä ketunpoikaset pysyvät vielä melko tiiviisti pesällä. Ne tekevät tutkimusmatkojaan korkeintaan parinkymmenen metrin säteelle.

Emo totuttaa poikasia metsästämiseen ja elävään ruokaan tuomalla pesälle pientä saalistettavaa, esimerkiksi myyriä. Syksyn tullen poikaset alkavat itsenäistyä ja lähtevät omille teilleen.

 

Ketunpojat painivat.

 

 

Kettu on yksi Suomen yleisimmistä keskikokoisista petoeläimistä. Lajia esiintyy koko maassa.

 

Järkevä kuvaaja ei houkuttele eläimiä ruoalla

Kettuihin ihastunut Juha Nikula palasi toukokuun kuvausrupeaman jälkeen mökkimaisemistaan Loimaalta kotikonnuilleen Lahteen.

Oli sykähdyttävää nähdä poikaset todella pieninä.

– Juha Nikula

Hän toivoo, että kaikki luontoon eläinten poikasia nähdäkseen lähtevät seuraisivat niiden touhuja riittävän etäisyyden päästä ja antaisivat pesille rauhan.

Nikula sanoo, että ei koskaan pelottaisi poikasia karkuun tai ruokkisi pentuja saadakseen täydellisen valokuvan.

– Muuten ne eivät opi selviytymään. Kunnioita luontoa, pidä välimatkaa, älä pöljäile ja käyttäydy rauhallisesti. Jos löydät pesän, pidä se salaisuutena.

Mies aikoo vielä myöhemmin kesällä palata Loimaalle ja käydä katsomassa, mitä maalaisketun pesueelle kuuluu.

– Saa nähdä, ovatko ketut silloin vielä pesällään vai ovatko ne jo lähteneet maailmalle.

 

Ketunpoikaset.