Lannan ajoon valmistautuva viljelijä kiistää, että tiloilla sorruttaisiin ylilannoitukseen. Isäntä haluaa kertoa lannoittamisesta avoimesti, sillä hän uskoo yhä useammilla olevan asiasta vääriä käsityksiä kaupungistumisen ja maatalouden keskittymisen vuoksi.

Maanviljelijä nousee traktoriin   Kouvola

Timo Leitamo valmistautuu tilallaan Jaalassa kevätlannoituksiin. Vaikka koivut puskevat hiirenkorvaa ja aurinko paistaa, Leitamo ei ihan vielä ala lastata sitä itseään lantakärryyn.

– Pellot ovat melko märkiä, ja lannanlevityksessä pitää aina muistaa kesäasukkaita ja muita, ettei ihan mene haisuttelemaan pyhinä, Leitamo toteaa

Lannan löyhähdyksiä ei kovin usein kohtuulannoittajana itseään pitävän Leitamon viljelmiltä tule. Hän hyödyntää oman maito- ja lihakarjansa lannan viljelykasvien ravinteena, mutta lannoitetta on hankittava muualtakin.

– Ympäristösäännökset eivät anna pelkän lannan käyttöön mahdollisuutta, vaan viljelyssä käytetään keinolannoitetta lannan lisäksi, hän selittää.

Viljelijä ei halua tuhlata

Säännökset ovat yksi keino pitää kurissa ravinteiden valuminen pelloilta vesistöihin. Lannoituksesta on pidettävä kirjaa, ja jos tarkastus osuu kohdalle eikä kaikki ole kunnossa, viljelijälle voi koitua sanktioita.

Timo Leitamo toteaakin, ettei ylilannoittaminen tulisi kysymykseen. Yksi tärkeä syy tarkkaan lannoitukseen on se, että lannoite on liian kallista tuhlattavaksi.

Suomessa on pohdittu ja kehitetään yhä keinoja, joilla viljelykasveille tarkoitettujen typen ja fosforin päätymistä vesistöihin vähennettäisiin. Leitamon mielestä vaikuttavinta olisi karsia syyslannoituksia ja pitää hyvää huolta peltojen yleisestä kunnosta.

 

Lantakasa

 

 

Suoria kysymyksiä

Myös Leitamon tilan lähijärvien kunto kiinnostaa etenkin kesäasukkaita. Monessa mukana olevaa miestä haastetaankin usein jutulle ympäristöasioista.

– Aika paljon kyselyjä tulee siitä, onko tämä sinun lannoituksesi ihan kohdillaan ja lannoitatko sinä liikaa, isäntä kertoo.

Leitamo avaa työprosessia mielellään, sillä hän kokee oikean tiedon välittämisen olevan nykyisin erityisen tärkeää.

– Meitä maanviljelijöitä on niin vähän, että ihmiset vieraantuvat tästä hommasta väkisin.

Vaikka isäntä kertoo mielellään lannoituksesta, hän antaa ymmärtää, ettei samanalainen avoimuus ole kaikkialla itsestään selvää.

– Ehkä ihan kaikilta ei kannata mennä kysymään, hän nauraa.