Yhdysvaltojen tarhaajat menettivät viime ja tänä vuonna yli 40 prosenttia mehiläisistään. Niitä on kuollut huolestuttavan paljon myös kesäaikaan.

 
 
Osa viljelykasveista on täysin riippuvaisia mehiläisten tekemästä pölytyksestä. Tarttuvat taudit leviävät pesissä nopeasti.

 

Osa viljelykasveista on täysin riippuvaisia mehiläisten tekemästä pölytyksestä. Tarttuvat taudit leviävät pesissä nopeasti.

Mehiläisten joukkokuolemat jatkuvat. Yhdysvaltojen mehiläistarhaajat ovat menettäneet jopa 44 prosenttia mehiläisistään huhtikuun 2015 ja huhtikuun 2016 välisenä aikana.

Sekä kesä- että talvitappiot ovat olleet edellistä vuotta suuremmat.

"Osa talvitappioista oli odotettavissa, mutta kesällä mehiläisten pitäisi olla terveimmillään. Se, että ne menehtyvät keskellä kesää, on erittäin huolestuttavaa", kertoo entomologian apulaisprofessori Dennis van Engelsdorp Marylandin yliopistosta.

Mehiläiskuolemiin erikoistunut Bee Informed Partnership -järjestö toteutti mehiläiskuolemia koskeneen kyselyn yhteistyössä Yhdysvaltain maatalousjärjestön USDA:n kanssa.

Kyselyyn osallistui yli 5 700 mehiläistarhaajaa Yhdysvalloissa. Näiden tarhaajien mehiläispesät edustavat noin 15:ta prosenttia koko maan hunajaa tuottavasta mehiläispopulaatiosta.

Tutkijat uskovat, että kuolemien takana on useita tekijöitä.

Yksi syyllinenkin on hiljattain löytynyt: Se on mehiläisten ulkoloinen, varroapunkki, joka leviää helposti pesästä toiseen.

Äskettäin julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että varroapunkki on luultua vakavampi ongelma mehiläispesissä. Tutkimus toteutettiin vuosina 2009–2014.

"Tiesimme, että varroapunkki on ongelma, mutta se on suurempi ongelma kuin kuvittelimme", van Engelsdorp toteaa Marylandin yliopiston tiedotteessa.

Suomenkin mehiläisissä tavataan varroapunkkia. Ainoastaan Ahvenanmaa on tätä nykyä virallisesti täysin niistä vapaa vyöhyke.

Varroapunkki kantaa useita haitallisia viruksia, joista yksi tutkijoita huolestuttava on halvaannuttava CBPV-virus.

Aiemmin harvinaiseksi luultu CBPV-virus on yleistynyt mehiläisyhteisöissä. Sitä havaittiin tutkimuksessa ensimmäisen kerran vuonna 2010. Sen jälkeen viruksen esiintyvyys tuplaantui vuosittain ja oli vuonna 2014 jo 16 prosenttia.

Yhdysvaltalaistutkijat seurasivat useita vuosia sekä kaupallisten että harrastajatarhureiden pitämiä pesiä. Erityisesti pienillä eli alle 50 pesän mehiläistarhoilla varroapunkkien esiintyvyys pesissä oli suuri.

"Monilla pienillä tarhoilla ei ole strategiaa varroan torjumiseen", Marylandin yliopiston Nathalie Steinhauer toteaa Bee Informed Partnershipin tiedotteessa.

Hänen mukaansa tästä syystä myös ammattimaiset, varroaan varautuneet tarhaajat menettävät mehiläisiä.

Myös torjunta-aineet sekä maankäytön muutoksista johtuva ravintopula ovat potentiaalisia syitä mehiläiskatoon.

"Seuraava askel on kattavasti kartoittaa torjunta-aineiden vaikutusta mehiläisiin", van Engelsdorp kertoo.

"Meillä on käytössämme useiden vuosien data, ja kun analyysi on valmis, voimme kertoa senkin puolen tarinasta."