Eniten soitimia on merkitty paikkatietojärjestelmään Lapissa.
 
 
Tämä metso on kuvattu soidinasennossa Meltauksen riistantutkimusaseman tarhassa.

 

Tämä metso on kuvattu soidinasennossa Meltauksen riistantutkimusaseman tarhassa.

 

Metsähallituksen suunnittelijat ja metsurit tarkastavat vuosittain satoja metson soitimia. Lapissa tarkastusvuorossa on tänä keväänä 130 soidinaluetta, kaikilla toivottavasti ehditään käydä, kertoo Metsähallituksen suunnittelupäällikkö Lauri Karvonen.

Tarkastuksen idea on selvittää, onko soitimella toimintaa ja missä soidinkeskus sijaitsee. Soidinpaikka voi siirtyä jopa kilometrin ja -keskus pienempiä matkoja.

Valtion mailla on paikkatietojärjestelmään merkitty yhteensä 2 500 soidinpaikkaa. Etelä-Suomessa vajaa 600, Pohjanmaalla ja Kainuussa noin 900 ja Lapissa lähes 1 000, Karvonen laskeskelee. 


Yhden metson näkeminen soidinalueella tai sen siivenvetojälkien havaitseminen hangella ei tarkoita vielä toimivaa soidinta.

"Tällaiset epävarmat kohteet tarkastetaan aina uudelleen, jotta soitimen toiminnasta tai toimimattomuudesta saadaan varmuus", Karvonen sanoo.

Tietoon tulee koko ajan uusia soitimia. Oman henkilökunnan lisäksi myös ulkopuoliset ilmoittavat niistä.

Jos jollain soitimella ei havaita kolmeen peräkkäiseen vuoteen soidinmenoja, se poistetaan paikkatietojärjestelmästä. Näitäkin kohteita on jonkin verran.

Metsojen soidinmenot alkavat tyypillisesti maaliskuussa. Menot ovat kiihkeimmillään vapun tietämillä, jolloin koppelot tulevat paikalle. Silloin myös soidinkeskusten määrittäminen on helpointa.

”Soitimelle pitää mennä aamuhämärissä, noin kolmen maissa olisi hyvä olla paikalla”, Karvonen neuvoo.

Soidinpaikan laajuus vaihtelee muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Linnut parittelevat soitimen keskiosissa huippukukon reviirillä.

Myös yksityisten maanomistajien kannattaa merkitä tiedossa olevat soidinpaikat metsä­taloussuunnitelmiin.