Vaatimus muistaa muut ihmiset ei katoa koskaan.

Mikä meistä tekee juuri sen ihmisen, joka olemme? Yksi mahdollinen vastaus tähän vanhaan filosofiseen kysymykseen on muisti. Se takaa minän jatkuvuuden päivästä toiseen ja läpi eri ikävaiheiden lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteen.

Omaelämäkerrallinen muisti onkin tärkeä, mutta ei kuitenkaan kaikkein tärkein ominaisuus, josta identiteettimme rakentuu. Vielä ratkaisevampia ovat moraaliset piirteemme. Tähän ainakin viittaavat tutkimukset, joita yhdysvaltalaiset Nina Strohminger ja Shaun Nichols ovat tehneet.

He tiedustelivat ihmisiltä, mitkä ominaisuudet todennäköisimmin tulisivat mukaan, jos henkilön sielu istutettaisiin toiseen kehoon. Moraalisten ominaisuuksien arveltiin kestävän parhaiten tämän eriskummallisen siirron.

Koehenkilöt myös lukivat tarinaa potilaasta, jonka mieli rapautuu. Tältä katoaa muisti, kyky tunnistaa esineitä, halut ja moraaliset asenteet. Useimmat tarinan lukijat olivat sitä mieltä, että selvimmin potilas lakkasi olemasta oma itsensä, kun moraalin taju sammui.

Moraaliton murenee pois

Asiaa tiedusteltiin myös dementiapotilaiden omaisilta. Heiltä kysyttiin, miten heidän läheisensä oli muuttunut sairauden kuluessa ja milloin hän ei enää tuntunut olevan oma itsensä.

Kävi ilmi, että persoonallisuus sai muuttua, älylliset kyvyt rapautua, unohdus ja masennus tulla ilman, että henkilön olemus mureni pois. Sen sijaan moraalisten piirteiden, kuten rehellisyyden, oikeudentunnon, avuliaisuuden ja myötäelämisen, kaikkoaminen sai tuntumaan siltä, ettei potilas enää ollut sama ihminen kuin ennen sairastumistaan.

Turhaan ei puhuta moraalisesta selkärangasta. Käsityksemme siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, näyttävät tosiaan olevan meidän kovaa ydintämme.

Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Sami Pihlströmin on helppo hyväksyä moraalisen asennoitumisen perustavanlaatuinen luonne. Hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka moraali voi olla ihmisen identiteetin olennainen osa, moraalia voi myös muuttaa.

– Esimerkiksi moraalisesti paheellista elämää viettänyt henkilö tekeekin kääntymyksen ja muuttuu hyveelliseksi. Voimme metaforisesti sanoa, että hän on uusi ihminen tai uudesti syntynyt, mutta kyse on kuitenkin samasta henkilöstä, Pihlström sanoo.

Arvot mukana kaikessa

Arvot ja moraali kietoutuvat filosofin mukaan lähestulkoon kaikkeen, mitä teemme. Edes tiede ei ole arvoista vapaa, vaikka niin usein esitetään. Toki tiede pyrkii kuvaamaan maailmaa sellaisena kuin se on, ei toiveidemme tai moraalimme mukaisena. Kuitenkin jo tämä pyrkimys itsessään on arvovalinta ja siten moraalin kyllästämä asenne.

Arvojen merkitys ei jää tieteessä siihen, että arvostetaan objektiivista asennetta yli kaiken. Kaikkea ei voi tutkia, siihen ei aika tai raha riitä. Siksi tutkimuksen kohteiden valintaa ohjaavat myös arvostukset siitä, mikä on tärkeää ja välittämisen arvoista.

Pihlströmin mielestä meidän olisi harjaannutettava itseämme tunnistamaan moraaliset kysymykset siellä, missä ne esiintyvät. Se on meidän kaikkien tehtävä. Ei ole olemassa mitään moraalin asiantuntijoita, jotka kertoisivat ne meille.

– Taloudellinen näkökulma korvaa paljolti moraalin näkökulman, mutta talouspoliittiset kysymykset ovat mitä suurimmassa määrin moraalisia, Pihlström sanoo.

Hän ottaa esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset.

– On ymmärrettävää, että on tiukat ajat, mutta leikkaukset voi aina tehdä toisella tavalla. Vahinko, mikä nyt saadaan aikaan, näkyy vielä vuosikymmenten kuluttua. Vaarana on, että tutkimuksen ja koulutuksen taso laskee dramaattisesti. Yksilötasolla se voi koitua tuhoisaksi lapselle tai nuorelle, jonka koulutus olisi pelastanut hyvään elämään.

Vaihdetaan vakavaan

Moraaliset kysymykset vetävät vakavaksi, ja niin niiden kuuluukin. Pihlströmin mukaan moraalin näkökulma merkitsee usein negatiivisten asioi­den ajattelua pikemmin kuin positiivisen pöhinän hahmottelua. Asenteessa on myös traaginen perusvire.

– Vaatimus siitä, että meidän pitää ottaa toiset paremmin huomioon, ei katoa, teimme mitä tahansa. Emme voi koskaan olla tyytyväisiä ja levätä laakereilla. Moraalin haaste niin yksilön kuin yhteiskunnan elämässä on siinä mielessä loputon, Pihlström sanoo.

Kuulostaa vaativalta. Mutta eikö viihteellistä höttöä ole välistä liiankin kanssa? Moraalinen asenne tunnustaa elämän vakavuuden.