keskiviikko, 11. toukokuu 2016

Öljyonnettomuus on vakava uhka Itämeren herkälle luonnolle – Ulkosaariston kallioluodot sietävät parhaiten

 
 

 

Itämeren pohjoinen sijainti, pieni vesitilavuus, hidas veden vaihtuvuus ja pohjan hapettomuus tekevät siitä herkän öljyn vaikutuksille.

Näin arvioi Riikka Venesjärvi Helsingin yliopistossa tekemässään väitöskirjassa. Venesjärvi tutki työssään öljyonnettomuuksien aiheuttamia haitallisia vaikutuksia Itämeren luontoon sekä tapoja ongelmien ehkäisemiseksi.

Tulokset osoittavat, että todennäköisyyspohjaisten verkkomallien avulla tehty riskinarviointi voi auttaa jäsentämään ongelmia, huomioimaan epävarmuutta ja vakuuttamaan päätöksentekijöitä. Lisäksi tekniset ja älykkäät sovellukset auttavat tutkijoita kertomaan riskeistä.

Venesjärven mukaan uhanalaisten lajien palautumiskykyyn öljyonnettomuuden jälkeen vaikuttavat öljyn aiheuttama tappio sekä lajin lisääntymiskyky ja sen edellytykset uudelleenasuttaa esiintymiä.

Uhanalaisten luontotyyppien palautumiskyky vaihtelee niiden lajiston ja maaperän mukaan. Heikosti palautuvien merenrantaniittyjen kasvillisuus on ruoho- ja heinävaltaista, ja kasvi- ja eläinlajisto on runsasta. Lisäksi öljy voi imeytyä niityn pehmeään maaperään, jolloin se häviää luonnosta hitaasti.

Venesjärven mukaan ulkosaariston kallioluontotyypit palautuvat paremmin öljyn vaikutuksista. Niiden kasvillisuus on usein niukempaa, ja ne ovat alttiina aallokon puhdistavalle vaikutukselle. Tosin lintujen pesimäyhdyskunnat voivat sijaita kallioluodoilla.

Vedenalaisten luontotyyppien öljyntorjunta on vaikeampaa kuin maanpäällisten. Itämeressä meriajokasniityt ovat herkkiä ympäristömuutoksille, ja entuudestaan rehevöitymisen kuormittama luontotyyppi palautuu huonosti öljyaltistuksesta.