Pieni tummanruskea, noin 12 sentin mittainen jyrsijä saattaa antaa vastauksen siihen, miksi ihminen kokee rakkautta.

 

Miksi ihmiset rakastavat? Kysymys on kiehtonut tiedettä lähes aina. Nyt siihen on ehkä löydetty vastaus.

Vaivaiset viitisenkymmentä grammaa painava ja pörröturkkinen preeriamyyrä ei tee ulkonäöllään suurtakaan vaikutusta.

Useiden tutkijoiden mielestä pikku otus pystyy silti vastaamaan yhteen tieteen raskaan sarjan kysymyksistä:

Miksi ihmiset tuntevat rakkautta?
 

Jyrsijä solmii elinikäisiä suhteita

 

Larry Young on tutkinut pientä jyrsijää jo lähes kaksi vuosikymmentä.

Young on psykiatri ja toimii tutkijana Emory-yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän on uransa aikana saavuttanut useita huomiota herättäviä tutkimustuloksia.

Preeriamyyrät eroavat nimittäin useimmista muista nisäkkäistä siinä, että ne ovat yksiaivoisia ja solmivat elinikäisen suhteen siihen kanssamyyrään, jonka kanssa ne päättävät ryhtyä lemmiskelemään.

Useimpien ihmisten tavoin preeriamyyrät pystyvät myös kokemaan tunteita, kuten mustasukkaisuutta, empatiaa ja surua, kun kyse on niiden kumppaneista ja sukulaisista.
 

Todellinen lemmenkoktail

 

praeriemus-body.jpg

Tutkimuksissaan Young kollegoineen havaitsi, että preeriahiiren aivoissa erittyy yli vuorokauden kestävän pariutumisrituaalin aikana erikoinen, hormoneista koostuva lemmenkoktail.

 

Preeriamyyrän aivoissa vaikuttavia rakkaushormoneita, oksitosiinia ja vasopressiiniä, erittyy myös sen läheisen sukulaislajin, peltomyyrän, aivoissa, vaikka lajilla onkin lievästi sanottuna donjuanmaisempi elämäntapa.

Preeriamyyrä eroaa kuitenkin häntäheikkiserkustaan yhdessä suhteessa.

Preeriamyyrällä on aivojensa mielihyvä- ja palkitsemiskeskuksissa nimittäin paljon enemmän rakkaushormoneja sitovia reseptoreja. Juuri näiden reseptoreiden arvellaan olevan avain sekä niiden että ihmisen yksiaivoisuuteen.

Yksiavioisuutta ruiskeena

 

kaerlighed-og-praeriemus-body.jpg

 

Teoria on saanut tukea myöhemmistä kokeista.

 

Niissä Young siirsi irtosuhteita harrastaviin peltomyyriin virusten avulla geenin, joka sulautui osaksi niiden dna:ta ja sai niiden aivoissa muodostumaan lisää reseptoreita.

Se, mitä sen jälkeen tapahtui, yllätti tutkijat.

Virusruiskeen saaneet peltomyyrät päättivätkin pitäytyä yhdessä kumppanissa.

- Poikkeuksellinen lahja tieteelle, toteaa havainnosta Smithsonian.com-sivustolle Thomas Insel, joka johtaa Yhdysvaltojen kansallista mielenterveyden tutkimuslaitosta.