5 000 vuotta vanhat hampaat todistivat, että rutto vaivasi eurooppalaisia jo varhain. Ruton juuret nimittäin ulottuvat 3 500 vuotta luultua kauemmas menneisyyteen.

 

 
Hampaiden dna-tutkimukset osoittavat, että rutto tappoi jo varhaispronssikaudella.

Dna-etsivät ja arkeo­logit katsoivat hämmästyneenä toisiaan silmiin.

5 000 vuotta vanhoista ihmisjäännöksistä löytynyt dna todisti, että että keskellä Euraasiaa oli esiintynyt ruttoa 3 500 vuotta aiemmin kuin tähän asti on luultu. Vanhin tunnetuin ruttobakteeri on peräisin vuodelta 541.

Tanskalaisprofessori Eske Willerslevin johtamat dna-etsivät yrittivät saada pronssikauden ihmisten hampaista näytteitä geenianalyysiä varten, jotta he voisivat selvittää nykyään elävien ihmisten esivanhempien sukulaisuutta ja leviämistä. Tuloksena olikin yllättävä havainto ruton historiasta.

Rutto paljastui hampaan dna:sta

Perintötekijät osoittivat, että Venäjän ja Turkin välisen Kaukasusvuoriston pohjoispuolisilla aroilla eläneet paimentolaiset olivat sulautuneet vain muutaman vuosisadan kuluessa väestöön, joka oli jo omaksunut maanviljelykulttuurin.

Geenianalyysistä esiin piirtyvään asetelmaan oli vaikea kuvitella muuta syytä kuin paikallaan pysyvän väen väheneminen tappavan epidemian takia.

Dna-etsivät valitsivat jäljitettäväksi kulkutaudiksi umpimähkään ruton. He eivät kuitenkaan uskoneet vakavissaan, että todisteita ruton osuudesta tapahtumasarjassa löytyisi, sillä tautia pidettiin myöhemmän ajan vitsauksena.

Vuosina 1347–1352 Euroopassa riehunut rutto, mustaksi surmaksi kutstuttu epidemia, tappoi peräti kolmasosan maanosan asukkaista. Uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että rutto oli ollut tuttu tauti jo tuhansia vuosia aiemmin.

Ruttotutkijoiden dna-varasto

Tulevaisuudessa vanhan dna:n tutkijat yrittävät todennäköisesti päästä käsiksi korvaluuhun, sillä se sisältää paljon enemmän dna:ta kuin hampaat ja muut luut.

 

VIISI NOPEAA RUTOSTA

Yersinia pestis -bakteeri aiheuttaa ruttoa.

● Tartunnan oireisiin kuuluvat kuume, paiseet, keuhkotulehdus, yskä ja ripuli. Hoitamattomana rutto voi johtaa kuolemaan jo muutamassa päivässä.

Keuhkorutto on paiseruttoa rajumpi ja tappavampi. Se voi tarttua ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Vähän ennen kuolemaansa potilas yskii verensekaista kuohuvaa nestettä, joka tulee keuhkoista.

Paiserutto ei tapa niin aggressiivisesti, mutta se tarttuu erittäin helposti. Paiserutto ilmenee ihon tummina läiskinä, joiden taustalla on purkautunut, hyytynyt veri ja kuolioon joutunut kudos. Musta surma -nimitys juontuu tästä.

Antibiootit tepsivät nykyisin bakteeriin.