Nyhtökaurasta – eli kauran ja papujen sekoituksesta – on kuhistu jo jonkin aikaa. Mutta mitä muita vaihtoehtoisia proteiinin lähteitä omalle ruokalautaselle voisi kasata? Saammeko esitellä: jauhomato, sirkka, härkäpapu ja sinilupiini.

 

1
 
jauhomato sirkka ötökkä ruoka

 

 

Madot ja sirkat ovat todellisia proteiinipommeja

Syötäväksi kelpaavia hyönteislajeja on maailmassa arviolta useita satoja, jopa tuhansia. Suurin huomio on kuitenkin kiinnittynyt kotisirkkoihin ja jauhomatoihin.

Sirkoissa ja madoissa proteiinia riittää. Esimerkiksi pakastekuivatun buffalomadon proteiinipitoisuus on noin 60 prosenttia eli sadassa grammassa on proteiinia tuon verran. Kuivattujen sirkkojen proteiinipitoisuus on noin 50 prosenttia.

Ruuanlaitossa hyönteisiä käytetään useimmiten kuivattuna, sillä tuoreet pilaantuvat nopeasti äyriäisten tapaan.

Useimmat hyönteiset taipuvat niin makeaan kuin suolaiseen ruokaan. Sirkan maku muistuttaa härkäpapua. Jos sirkat paistaa nuotiolla voissa, maku muistuttaa muikkua. Matojen ja toukkien maku tulee makeissa leivonnaisissa esiin kauramaisena, suolaisissa sienimäisenä.

Kuvassa olevat rapeat leipäset on päällystetty kasvisten lisäksi jauhomadoilla ja sirkoilla.

2
 
rocky road suklaaleivos jauhomadoista

 

 

Kilo kuivattua sirkkaa maksaa noin 160-180 euroa

Suurin osa EU-maista on toistaiseksi kieltänyt hyönteisten markkinoinnin ja myynnin elintarvikkeina. Myös Suomi kuuluu tähän leiriin. Ennen kuin hyönteisten käyttö elintarvikkeina voidaan sallia, pitää selvittää muun muassa hyönteisten ruokaturvallisuuteen, prosessointiin, varastointiin ja kuljetukseen liittyviä kysymyksiä.

Esimerkiksi Hollannissa ja Britanniassa kauppojen valikoimissa on jo nyt hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, kuten proteiinipatukoita.

Vaikka Suomessa ruokakauppojen hyllyiltä toukkia ja sirkkoja ei saa, hyönteisiä ruokaketjun osana silti tutkitaan. Parhaillaan on käynnissä Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston yhteinen tutkimushanke. Lisäksi Suomessa toimii Hyönteistalouden akateeminen kehittämisyhdistys Unibugs. Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama verkosto haluaa edistää hyönteistaloutta.

Yksi kilo kuivattua sirkkaa maksaa noin 160-180 euroa. Kiloon kuivattua sirkkaa uppoaa noin kolme kiloa tuoretta. Yhteen ruoka-annokseen hyönteisiä ei tietenkään kovin suuria määriä kulu.

Kuvassa olevissa rocky road -suklaaleivoksissa on mukana karamelisoituja hyönteisiä. Myös kuorrutuksessa on hyönteisiä. Maussa hyönteiset erottuivat lähinnä pienenä ja pikanttina suolaisena vivahduksena.

3
 
Käsi pitelee härkäpavun vartta.

 

 

Tekeekö unohdettu härkäpapu uuden paluun?

Ylivoimaisesti tunnetuin ja eniten viljelty kasviproteiini on soija. Soijasta suurin osa menee eläinten rehuksi, vain pieni osa jalostuu esimerkiksi tofuksi.

Yksi syy erilaisten palkokasvien vähäiseen suosioon voi olla se, että palkokasvien viljely on vaativampaa kuin viljojen viljely: heti ensimmäisellä yrityksellä palkokasvien viljely ei välttämättä onnistu toivotusti. Palkokasvien ongelmana soijaan verrattuna on se, että kaikki palkokasvit eivät sovellu eläinten rehuksi.

Palkokasveihin kuuluva härkäpapu oli Suomessa muinoin tärkeä ruokakasvi, mutta esimerkiksi perunan tulo syrjäytti sen. Pikkuhiljaa härkäpapua on alettu viljellä Suomessa yhä enemmän ja siitä on myös yritetty tehdä erilaisia, käyttövalmiita jalosteita kuten jogurtin kylkeen sopivaa granolaa.

Härkäpavun proteiinipitoisuus on noin 25-35 prosenttia.

Härkäpapuakin tuntemattomampi kasviproteiinin lähde on sinilupiini. Sitä ei pidä sekoittaa teiden varsilla viliinä kasvavaan lupiiniin, joka on myrkyllinen syötävä.

Viljellyn sinilupiinin siemenistä valmistetaan esimerkiksi lupiinitempeä. Siemenet puristetaan noin reilun sentin paksuiseksi, neliön malliseksi pieneksi levyksi, josta lupiinitempeä voi viipaloida muun muassa paistoksiin ja wokkeihin. Maku on melko mieto, aavistuksen makea. Proteiinipitoisuus on 17 prosenttia.