Orionin sumussa tähtiä näyttää syntyvän rihman muotoisessa alueessa. Vasemmalla Herschel-avaruusteleskoopin havainnoista tehty tiheyskartoitus, oikealla WISE-teleskoopin kuva ja keskellä niiden yhdistelmä.

Uusi tutkimus Orionin suuren kaasusumun prosesseista valaisee, miksi kaasusumu synnyttää lyhyessä kosmisessa ajassa kokonaisen tähtijoukon. Tyypillisesti saman joukon tähdet syntyvät 30 miljoonan vuoden kuluessa.

Oheisessa kuvassa näkyy infrapuna-aallonpituuksilla kuvattu alue Orionin suuressa kaasusumussa. Kuvassa erottuva rihma on kaasutihentymä, jonka uskotaan synnyttäneen useita avoimia tähtijoukkoja. Kun jollain alueella kaasu kylmenee ja tihenee, tiivistyy siitä tähtiä. Kuvaan merkityt NGC 1981 ja NGC 1977 ovat tähtijoukkoja, jotka sijaitsevat aivan rihman lähellä.

Tutkijat mallinsivat painovoiman ja magneettikenttien vaikutusta sumun käyttäytymiseen. He löysivät ilmiön, jossa tiheän kaasun rihma aaltoilee edestakaisin pitkän ajan kuluessa. Tiivistymässä olevat prototähdet ovat tarpeeksi keveitä, jotta ne seuraavat liikettä, mutta vastasyntyneet tähdet jäävät liikkeestä jälkeen tai sinkoutuvat pois.

Kymmenien miljoonien vuosien kuluessa rihman eri alueet ensin synnyttävät tähtijoukkoja ja sitten hälvenevät vähitellen joukkojen tähtituulen vaikutuksesta. Arvioiden mukaan tähtijoukkojen synnyttäminen alkaa yhdestä rihman osasta ja etenee sitä pitkin eteenpäin alkuperäisten tähtiä synnyttäneiden osien hälvetessä. Tähtijoukot NGC 1981 ja 1977 ovat todennäköisesti pyyhkineet kaasurihman alueeltaan tällä tavalla.

Orionin suuri kaasusumu eli Messier 42 sijaitsee noin 1 300 valovuoden etäisyydellä. Se on meitä lähin suuri tähtiä synnyttävä sumu. Halkaisijaltaan sumu on noin 24 valovuotta ja massaltaan noin 2 000-kertainen Aurinkoon verrattuna.