Ani harva selviää naarmuitta kohtaamisesta kuoleman kanssa. Nämä ihmiset ovat siinä kuitenkin kuin ihmeen kaupalla onnistuneet. Heidän tarinansa paljastavat, miltä tuntuu käydä rajan takana.

 

 

”Cowboyhenki” vakuutti, ettei hänellä ole syytä pelkoon

 

Ashlee Barnett joutui opiskeluaikanaan vakavaan liikenneonnettomuuteen syrjäisellä maantiellä Texasissa. Hänen lantionsa murtui ja pernansa repesi, ja hän menetti runsaasti verta.

Hän kertoo liikkuneensa onnettomuuspaikalla kahden maailman välissä: yhdellä puolella vallitsi kaaos ja kipu, kun ensihoitajat irrottivat häntä autosta; toista hallitsi valkoinen valo, eikä kivusta tai pelosta ollut tietoakaan.

Useita vuosia myöhemmin hän sairastui syöpään, mutta kuoleman porteilla käynti oli kasvattanut hänen henkiinjäämisuskoaan. Hänellä on kolme lasta, ja hän toimii trauman kokeneiden tukihenkilönä.
 

 

 

Hän koki liikkuvansa seinien läpi kohti sinivalkoista valoa

Ortopedi Tony Cicoria yritti soittaa äidilleen perheen eväsretkeltä Sleepy Hollow Laken alueelta New Yorkin osavaltiosta, kun lähestyvän myrskyn salama iski puhelimen läpi suoraan hänen päähänsä.

 

Cicorian sydän pysähtyi, minkä jälkeen hän koki irtautuvansa ruumiistaan ja liikkuvansa seinien läpi kohti sinivalkoista valoa innokkaana pääsemään Jumalan yhteyteen.

Kuoleman rajoilta selviämisensä jälkeen hän innostui klassisesta pianosta ja alkoi luoda melodioita, jotka tuntuvat latautuvan pyytämättä hänen aivoihinsa. Hän uskoo, että hänet säästettiin, jotta hän voisi toimia ”taivaallisen musiikin” kanavana.


 

 

Hän näki surun murtaman isäpuolensa ostamassa suklaapatukkaa

Opiskelija Tricia Barker päätyi nokkakolarin jälkeen selkäranka murtuneena ja pahoin verta vuotavana sairaalaan Texasin Austiniin. Hän kertoo irtautuneensa leikkauksen aikana ruumiistaan ja leijailleensa lähellä salin kattoa.

Hän näki käyriensä suoristuvan seurantanäytössä, ja leijuessaan sairaalan käytävällä hän näki isäpuolensa ostamassa suklaapatukkaa. Juuri tuo yksityiskohta, lohtuherkku, jonka ostamisesta isäpuoli ei ollut kertonut kenellekään, sai Barkerin pitämään kokemustaan totena.

Luovan kirjoittamisen opettajana toimiva Barker sanoo, että häntä opastavat yhä henget, jotka olivat hänen seuranaan rajan takana.