Taiteilijan näkemys toisiaan lähestyvistä neutronitähdistä ja niiden lähettämistä gravitaatioaalloista.
 

Saksalaistutkijat ovat kehittäneet tarkan mallin törmäävien neutronitähtien lähettämille gravitaatio- eli painovoima-aalloille. Mallissa tarkastellaan esimerkiksi neutronitähtien venymistä juuri ennen niiden osumista toisiinsa.

Helmikuussa julkaistut ensimmäiset havainnot painovoima-aalloista avasivat uuden ikkunan myös neutronitähtien tutkimukseen. Lähivuosina odotetaan havaintoja gravitaatioaalloista, jotka ovat peräisin neutronitähdistä. Näin päästään tutkimaan niiden sisuksien eksoottisia olosuhteita.

Toisen suurimassaisen kappaleen, kuten neutronitähden tai mustan aukon, lähestyminen aiheuttaa neutronitähteen suuria vuorovesivoimia. Kun kappaleet kiertävät toisiaan, alkaa neutronitähti värähdellä. Pari säteilee energiaansa painovoima-aaltoina ja lähestyy vähitellen toisiaan.

Ertyisen kiinnostavaksi tilanne muuttuu, kun värähtelyn taajuus vastaa tähden luontaista ominaistaajuutta. Tällöin tähden sisustan rakenne jättää tunnistettavan jälkensä syntyviin gravitaatioaaltoihin. Aiemmissa malleissa tätä ei otettu huomioon.

Tähden ominaistaajuus saavutetaan juuri ennen yhteensulautumista. Tuolloin kappaleiden kiertoaika on alle millisekunti ja nopeus noin puolet valonnopeudesta. 

Neutronitähtien töymäykset ovat olleet otsikoissa viime vuosina myös muista syistä. Tuoreiden hypoteesien mukaan suuri osa maapallon raskaimmista alkuaineista olisi peräisin neutronitähtien törmäyksissä pois räiskähtäneestä aineesta eikä supernovaräjähdyksistä, kuten aiemmin on arvioitu. 

Neutronitähtien läpimitta on alle 20 kilometriä mutta massa jopa kaksinkertainen Aurinkoon verrattuna. Ne syntyvät tähtien räjähtäessä supernovina elinkaarensa päätteeksi.