Supernovat tuottavat valtavia määriä tähtipölyä. Kuvassa Rapusumun supernovajäänne.
 

Meteoriittien sisällä piilee mikroskooppisia silikaattimurusia, joista osa on peräisin aurinkokuntamme alkua edeltäviltä ajoilta. Fyysikot ovat nyt tutkineet tätä tähdissä syntynyttä pölyä ja saaneet selville yksityiskohtia sen alkuperästä ja matkasta läpi avaruuden.

Pölyn löytämiseksi seulottiin miljoonia Maahan pudonneista meteoriiteista löytyneitä alle millimetrin tuhannesosan kokoisia silikaattimurusia. Keskimäärin joka viidestuhannes hiukkanen paljastui aurinkokuntamme ulkopuolelta saapuneeksi. Kukin oli lähtöisin joko punaisesta jättiläisestä, novasta tai räjähtävästä supernovasta.

"Nämä pienet pölyhiukkaset paljastavat uskomattomia yksityiskohtia emotähdistään, matkastaan galaksin halki ja aurinkokunnan varhaisesta historiasta", iloitsi Scott Messenger Nasasta.

Hiukkasten rakennetta ja kemiaa tutkittiin läpivalaisuelektronimikroskoopilla. Tätä varten yhdeksästä tähtipölyn murusesta leikattiin noin 70 nanometriä paksuja siivuja. Useat silikaateista olivat amorfisia eli vailla kiderakennetta. Kiderakenteiset hiukkaset ovat todennäköisesti syntyneet punaisten jättiläistähtien korkeissa lämpötiloissa.

Lisäksi kaksi tähtipölyn hitusta vaikutti joutuneen säteilyn uhriksi avaruuden läpi ajelehtiessaan. Näistä enstatiitti-mineraalia vastaavista hiukkasista toinen oli kokonaan amorfinen, toisella oli tallella vielä kiteinen ydin.

"Hiukkasten kemiallinen koostumus viittaa murusten syntyneen alkujaan kiteinä, mutta myöhemmin avaruuden korkeaenerginen säteily tuhosi rakenteen", sanoo tutkimuksessa mukana ollut Nasan Ann Nguyen.