Euroopassa tuotetaan vuosittain 39 000 tonnia nanohiukkasmuodossa olevaa titaanioksidia, etupäässä kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin. Tästä noin puolet päätyy jätevesien mukana luontoon, NyTeknik kertoo.

Sveitsiläisen Empa-tutkimuslaitoksen tutkimuksessa selvitettiin laskennallisesti, millä tavoin nanohiukkasten leviäminen luontoon riippuu siitä, missä tuotteissa niitä käytetään. Esimerkiksi nanosinkkiä ja nanotitaanioksidia käytetään lähinnä kosmetiikassa, ja niitä päätyy jäteveteen ihmisten peseytyessä. Näistä aineista noin puolet pysyy jätevedessä sen normaalin puhdistuksen jälkeenkin.

Sen sijaan esimerkiksi hiilinanoputkia käytetään tennismailojen ja polkupyörän osien kaltaisissa tuotteissa. Tällaisissa tuotteissa hiilinanoputket säilyvät ainakin kymmenen vuotta ennen kuin tuote kierrätetään tai viedään kaatopaikalle. Jätevesiin hiilinanoputkia päätyy hyvin vähän.

Tutkijoiden laskelmien mukaan nanotitaanioksidia valmistetaan Euroopassa noin 39 000 tonnia vuodessa. Tämä on enemmän kuin kaikkia muita nanohiukkaskemikaaleja yhteensä. Vesistöihin nanotitaanioksidista päätyy noin puolet, 20 000 tonnia eli 20 miljoonaa kiloa.

Koska jätevedenpuhdistamoiden lietettä käytetään lannoitteena maataloudessa, tutkijat arvioivat EU-alueen jokaisen kilogramman maata sisältävän keskimäärin 61 mikrogrammaa nanotitaanioksidia. Tutkijoiden dataa aiotaan seuraavaksi verrata ekotoksikologisten tutkimusten tuloksiin. Nanohiukkasten vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen tiedetään vielä verrattain vähän.

Tutkijat epäilevät, että nanomuotoisen sinkin konsentraatio luonnossa alkaa lähestyä jo haitallisia rajoja. Sen vuoksi sitä tutkitaan ekotoksikologian alalla nyt erityisen paljon. Aiemmin nanohiukkasten vaikutusten tutkimus on keskittynyt makean veden eliöihin. Nyt aiotaan keskittyä erityisesti maaperässä eläviin eliöihin.