Suomalainen metsäluonto köyhtyy kovaa vauhtia. Luonnonsuojelujärjestö WWF on huolissaan lisääntyvien hakkuiden ja tehometsätalouden vaikutuksista luonnossa. Tänään julkaistulla metsänhoito-oppaallaan järjestö havittelee metsänomistajien huomiota.

Metsä

 

Suomalaismetsistä puuttuu muun muassa lahopuuta ja puulajien vaihtelua.

 

Mistä on kyse?

  • Tänään julkaistu metsänhoito-opas kumoaa metsätalouteen liittyviä myyttejä ja kehottaa monimuotoisuutta säästävään metsänhoitoon muun muassa seuraavin ohjein.
  • Roskapuita ei olekaan – suosi sekametsää. Usean puulajin metsät ovat lajistoltaan rikkaampia, lisäksi ne sitovat enemmän hiiltä ja kasvavat paremmin kuin yhden puulajin metsät.
  • Säästä eri-ikäiset puut. Osa metsälajeista pesii ja saa suojan ainoastaan vanhoista puista. Esimerkiksi monet petolinnut viihtyvät vanhoissa puissa.
  • Jätä tuulenkaadot poimimatta – talousmetsistä puuttuu lahopuuta, joka on koti monelle lajille, esimerkiksi hyönteisillä, tiaisilla ja tikoilla on niille käyttöä. Lahopuun lisääminen on yksinkertaista, jopa kustannustehokasta.
  • Säästä aluskasvustoa – esimerkiksi mustikka ja monet sienet viihtyvät paremmin. Tee kasvutilaa poistamalla varjostavaa puustoa ja suosi eri-ikäisrakenteista kasvatusta
  • Lähde: Metsänhoito-opas, WWF

Puuta suomalaismetsissä riittää – metsät kasvavat meillä nyt kiivaammin kuin koskaan. Tehometsätaloudella on kuitenkin hintansa, muistuttaa tänään metsänhoito-oppaan julkaissut WWF Suomi.

– Jotta paljon puhuttu biotalous toimii, myös luonnon pitää toimia – nyt jo näkyy, että se on alkanut yskiä. Moni laji on taantunut, ja moni aiemmin tuttu metsälaji on uhanalaistunut, sanoo WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää.

WWF:n mukaan uhanalaisia metsälajeja on Suomessa jo yli 800. Esimerkiksi hömö- ja töyhtötiaisten määrä on 2000-luvulla romahtanut. Yllättävää kyllä, myös aluskasvustoon kuuluvaa mustikkaa on metsissämme nyt puolet vähemmän kuin vielä 1950-luvulla – muutos on radikaali, vaikkei sillä vielä uhanalaislajien listalle ylletäkään.

 

Msutikan ja puolukan varpuja metsässä.

 

Aluskasvillisuuteen kuuluvan mustikan peittävyys on vähentynyt 1950-luvun jälkeen puoleen.

 

WWF:n ja metsätalouden asiantuntijaorganisaation Tapion yhdessä laatima metsänhoito-opas tavoittelee ennen muuta suomalaisten yksityisten metsänomistajien huomiota.

Metsistään päättää yli 600 000 suomalaista

Järjestön viesti metsänomistajille on yksinkertainen: taloudellinen tuotto ja luonnon monimuotoisuus voidaan sovittaa yhteen.

– Kun talousmetsässä jätetään esimerkiksi tuulenkaadot korjaamatta, säästää metsänomistaja kustannuksissa ja samalla kiittää luonto, kun metsään syntyy tärkeää lahopuuta, Valkeapää kuvaa.

– Samalla lailla taloudellisesti järkevää on myös sekapuustoisuuden ja sekametsien suosiminen, sillä useamman puulajin metsät kasvavat paremmin, Valkeapää sanoo.

 

Metsäasiantuntija Annukka Valkeapää

 

Annukka Valkeapää

 

WWF:n kirjoissa avainasemassa luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa ovat juuri metsänomistajat, sillä suomalaisista metsistä talouskäytössä on yli 90 prosenttia ja omistaja päättää, mitä puustollaan tekee. Metsää omistaa yli 600 000 suomalaista.

Myös hallituksen leikkaukset luonnonsuojelun rahoitukseen lisäävät metsänomistajien valtaa ja vastuuta metsistään.

Lisäksi hakkuiden määrän povataan kasvavan lähivuosina rajusti muun muassa hallituksen biotaloussuunnitelmien myötä. Yksin Äänekoskelle Keski-Suomeen rakennettavan biotuotetehtaan on kerrottu lisäävän kuitupuun käyttöä noin kymmenellä prosentilla, neljällä miljoonalla kuutiometrillä vuodessa.

Tiedolle on tilausta

Valkeapää katsoo, että monimuotoisuuden viesti saisi kaikua metsäkeskustelussa nykyistä painokkaammin, tilaustakin sille on.

 

Avohakattu metsä.

 

Avohakkuu Härkömäessä Keski-Suomen Muuramessa.

 

– Meillä on väestötasolla tutkittu, että 70 prosenttia kansalaisista ei tykkää avohakkuista – metsänomistajistakin puolet suhtautuu niihin kielteisesti, Valkeapää sanoo.

Monimuotoisuuden hyväksi toimiminen ei Valkeapään mukaan katso myöskään metsäalan kokoa.

–  Monimuotoisuuteen jokainen metsänomistaja voi vaikuttaa omalla palstallaan. Kyse ei ole edes siitä, miten paljon metsää omistaa – samoja oppeja voi jokainen soveltaa vaikka omassa pihapiirissään.