Yellowstonen kansallispuisto tarjoaa kaikkea mahdollista vuorista, joista ja vesiputouksista karhuihin, kuumiin lähteisiin ja geysireihin. Tervetuloa luonnon luvattuun maahan.

 

 Kamera ikuisti omenaa pihapuusta kurottelevan harmaakurhun.Karhut ovat tavallisia vieraita tällaisissa  Yellowstonen pohjoisrajan lähettyvillä olevilla pihoilla.

 

Useimmat Yellowstonen vieraat katselevat tuota kaikkea ikään kuin pleksilasin läpi. Autoista ihaillaan tienvarren karhua, näköalatasanteelta alempana kuohuvaa jokea ja kävelysilloilta geysiraltaita.

Puisto koetaan eräänlaisena dioraamana, jossa pysytään turvassa jalat kuivina, mutta jos kävelee parikin sataa metriä tieltä metsikköiseen rotkoon tai marunakasviniitylle, on syytä kantaa mukana karhusuihkepulloa toisin kuin Lance Crosby teki.

Tässä piilee Yellowstonen ja useimpien muidenkin kansallispuistojen paradoksi: erämaa on rajattu, luontoa hallinnoidaan ja villieläimien pitää noudattaa ihmisten laatimia sääntöjä.

Se on mutkikasta, ja vielä mutkikkaammaksi asian tekee se, että ”Yellowstone” viittaa muuhunkin kuin puistoon.