Cereksen kraatterin kirkas keskuspilkku koostuu pääasiassa soodasta. Pikkukuvassa punainen merkitsee suurinta soodapitoisuutta.
 

Cereksen pinnan kirkkaat pilkut vaikuttavat uusimman tutkimuksen mukaan olevan karbonaattisuoloja. Niiden olemassaolo paljastaa, että geologisessa mielessä äskettäin Cereksen kuoren alla oli nestemäistä vettä.

"Occator-kraatterin keskimmäiseltä kirkkaalta alueelta löytämiemme mineraalien täytyy olla veden muuntamia", sanoo Maria Cristina De Sanctis, joka kuuluu Cerestä tutkineen Dawn-luotaimen tiimiin.

Vallitseva mineraali pilkuissa on natriumkarbonaatti eli sooda. Maapallolla sitä löydetään luonnossa merten kuumista lähteistä. "Karbonaatit tukevat ajatusta, että Cereksellä oli sisäisiä kuumia lähteitä, jotka työnsivät näitä aineksia Occatorin pinnalle", De Sanctis sanoo.

Veden pinnalle pääsyä kääpiöplaneetan uumenista on voinut auttaa myös asteroidin törmäys. Mineraalia ei ole kuitenkaan voinut saapua iskeytyvien asteroidien mukana.

Tutkijat ehdottavat, että Cereksen sisällä on ollut aikoinaan meri tai vähintään paikallisia vesitaskuja. Miljoonia vuosia sitten vesi pääsi pintaan ja jäätyi.

Natriumkarbonaatin lisäksi muita pilkuissa havaittuja aineita ovat esimerkiksi ammoniakki ja natriumbikarbonaatti. Samoja aineksia on havaittu Saturnuksen Enceladus-kuun jään halkeamista suihkuavassa vedessä. Näin Ceres alkaa linkittyä osaksi aurinkokuntamme muita jäisiä maailmoja. Yhdisteet tekevät siitä mielenkiintoisen kohteen myös astrobiologian kannalta.