Sateisilla ja viileillä keleillä ei tarvitse huolestua, vaikkei kuulekaan heinäsirkkojen siritystä. Ikäkuulo ei ole tehnyt tepposiaan, vaan hyönteistutkija Ilari Sääksjärven mukaan pikkukaverit eivät ole viileällä riittävän lämpimiä laulaakseen.

Heinäsirkka

 

 

Odotahan, kun aurinko paistaa ja lämpö hellii, ruohikossa alkaa sellainen sirinä, josta koko kulmakunta kuulee, että nyt on haku päällä ja kutsuääni kohdallaan. Meno yltyy valtaisaksi kilpalaulannaksi, jos paikalle erehtyy muitakin koiraita.

– Paahteella lihakset ovat lämpiminä ja heinäsirkat pystyvät väristelemään jalkojen lihaksia ja siipiä paremmin ääntä tuottaakseen, kertoo hyönteistutkija, Turun yliopiston eläinmuseon johtaja ja biologian laitoksen varajohtaja Ilari Sääksjärvi.

Ei siis ihme, että kauniina kesäpäivänä tuntuu, että koko oja sirisee. Silti sitä ei kuule, jos ikäkuulo on jo osunut omalle kohdalle. Ensimmäisiä, häivähtävän pieniä merkkejä vääjäämättömästä ilmiöstä on jo 30 ikävuoden paikkeilla. Rappeutuminen nopeutuu viisikymppisenä, 60-vuotiaana on jo selvästi ikäkuulomuutoksia. 75-vuotiaista puolet huomaa jokapäiväisessä elämässään heikentyneen kuulon aiheuttamia ongelmia.

Miksi ikäkuulo kadottaa sirkan sirityksen?

Heinäsirkan kosio- ja houkuttelulaulu on hankausta. Siritys syntyy, kun sirkka soittelee reidellä siipeään eli hankaa takareitensä reunan pienten nystyröiden riviä siipisuoneen. Ääni on korkea ja kiirii kauas.

Korva aistii ilmassa kulkevat värinät ja tärähtelyt. Tärykalvot ja kuuloluut johtavat äänen simpukkaan.

– Simpukan karvasolut muuttavat mekaanisen energian sähköimpulsseiksi. Simpukan alaosan karvasolualue rapistuu nopeammin kuin yläosa, jossa kuullaan matalat äänet. Siksi ei välttämättä kuule heinäsirkkoja, vaikka puhealueen taajuudet olisivat korvassa vielä melko hyvässä kunnossa, selittää ikäkuuloa Kuuloliiton toiminnanjohtaja, lääkäri Pekka Lapinleimu.

Luonnossa kuulemamme siritys on yleensä heinäsirkan kutsuääni.

– Hyönteistieteilijä Ilari Sääksjärvi, Turun yliopiston biologian laitos

Siritys ei ole monotonista surinaa, vaan heinäsirkat vaihtelevat soittonsa kestoa ja rytmiä. Koiraat sirittävät naaraita voimakkaammin. Kaikkein herkin laulu jää meiltä usein pimentoon, vaikka simpukkamme karvasolut olisivatkin vielä täydessä terässä.

– Luonnossa kuulemamme siritys on yleensä heinäsirkan kutsuääni. Kun koiras saa houkuteltua sopivan kumppanin viereensä, voidaan siirtyä kosiolauluun, joka on hiljaisempaa ja sitä ihmiset eivät useinkaan kuule, hyönteistieteilijä Ilari Sääksjärvi kertoo.

Kuulijalta kuluvat korvat, soittajalta koivet

Ihmisten elinikä on noussut, mutta korva ei tajua sitä, vaan rapistuminen ja ikäkuulo etenevät kuin ennenkin. Kadotamme sirkan sirityksen, halusimmepa tai emme.

Pohditaan vuosia, että onkohan kuulo huonontunut, kun pitäisi varata heti aika kuulon testauttamiseen.

– Toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimu, Kuuloliitto

– Ikäkuulo tulee, kun on tullakseen. Valitettavasti se on kuin ikänäkö, lehteä viedään kauemmaksi, ettei tarvitsisi hankkia silmälaseja. Kuulemisen kanssa on samoin. Pohditaan vuosia, että onkohan kuulo huonontunut, kun pitäisi varata heti aika asian testauttamiseen, Kuuloliiton toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimu neuvoo.

Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään silloin, kun on vaikea saada keskustelukumppanin sanoista selvää. Ikäkuulossa on tyypillistä sanojen erottelun heikentyminen. Vaikka kuulee, ei sanoista saa selvää.

Toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimu tarjoaa ikäkuuloon ratkaisuksi ajoissa hankittua yksilöllistä, oman kuulokäyrän mukaista kuulolaitetta. Takuuta heinäsirkkojen kuulemisesta Lapinleimu ei uskalla kuulokojeellakaan luvata.

– Jos heinäsirkkojen alue puuttuu, sitä vahvistetaan. Jos taas sammakon kurnutuksen alue on heikentynyt, sitten tehdään korjauksia siihen, Lapinleimu kuvailee

Meiltä leikkautuvat iän myötä kuulosta korkeat äänet, heinäsirkoita kuluvat koivet. Niin ainakin uskoo hyönteistieteilijä Ilari Sääksjärvi. Muita hyönteisiä tutkittaessa on huomattu selvästi mekaanisia muutoksia vanhemmilla hyönteisillä.

– Me emme välttämättä kuule eroa, mutta voisi uskoa, että kun reidet ja siivet kuluvat, myös sirinä muuttuu, mietiskelee Sääksjärvi.

Aina ei ole kyse kuulosta. Jos törmäät paahteisella metsätiellä pieniin, tummiin, pitkäselkäisiin sirkkoihin, etkä kuule pienintäkään siritystä, älä huoli. Ikäkuulo ei ole iskenyt salamana korviisi, vaan olet törmännyt okasirkkoihin, jotka eivät ääntele ollenkaan.