Aika selviää aurinkokellon osoittimen heittämästä varjosta. Usein tarvitaan lisäksi korjaustaulukkoa.

 

Helsingissä on useita kauniita aurinkokelloja.

Seurasaaressa, Karunan kirkon ovien yläpuolella oleva aurinkokello on kesäkuisena aamuna kello 11.30 hämmentävän tarkasti ajassa. Puisen levyn päällä, noin 25 asteen kulmassa roikkuvan osoittimen varjo osuu melko suoraan viivojen 11 ja 12 puoliväliin.

 
Osoittimen varjo osuu viivojen 11 ja 12 puoliväliin kesäkuisena päivänä, kun kello on 12.30.
 
Osoittimen varjo osuu viivojen 11 ja 12 puoliväliin kesäkuisena päivänä, kun kello on 12.30.
 

Kyse taitaa kuitenkin olla onnekkaasta sattumasta, sillä kelloa ei ole käännetty kesäaikaan. Normaaliaikaan verrattuna se siis edistää tunnin.

Vanhan aurinkokellon epätarkkuus on ymmärrettävää. Vaikka nykyinen kellotaulu on 1970-luvulla valmistettu kopio, on alkuperäinen malli vuosisatoja vanha. Se on myös siirretty Seurasaareen kirkon mukana Sauvosta.

Aurinkokelloja siirrellessä niiden osoittimet pitäisi aina asemoida uudelleen. Tärkeintä on säätää kello leveyspiirille sopivaksi. Aurinkokellon osoittimen täytyy aina olla Maan akselin suuntainen.

Navoilla tämä onnistuu, jos osoitin on pystysuora ja kellotaulu jaettu tasan kahteenkymmeneenneljään osaan.

Navoilta kohti päiväntasaajaa liikkuessa osoitinta täytyy kuitenkin kallistaa. Jos kellotaulun jako pidetään tasaisena, pitää osoitin laittaa kulmaan, jonka saa, kun vähentää luvusta 90 kellon sijainnin leveyspiirin. Toinen vaihtoehto on jättää osoitin pystyyn, mutta muokata kellotaulua.

 

Pukinmäen Aurinkolabyrintin (Lauri Astala 1999) keskeltä löytyvä aurinkokello on Helsingin komeimpia. Aika tulkitaan taulukon avulla.
 
 
Pukinmäen Aurinkolabyrintin (Lauri Astala 1999) keskeltä löytyvä aurinkokello on Helsingin komeimpia. Aika tulkitaan taulukon avulla.
 

Ei ole tiedossa, onko Karunan aurinkokellon osoitinta korjattu kirkon siirtämisen yhteydessä. Helsinki ja kirkon alkuperäinen sijainti Karunassa sijaitsevat kuitenkin niin lähellä 60. leveyspiiriä, että suunnilleen sama kulma toimii molemmille.

Toisen ongelman muodostavat aikavyöhykkeet. Jokainen aurinkokello näyttää omaa, paikallista aikaansa. Jos sen halutaan vastaavan aikavyöhykeaikaa, täytyy kellon kulmaa korjata.

25 pituuspiirillä sijaitsevassa Helsingissä tarvittava korjaus on noin 5 astetta, sillä Suomen aika katsotaan Lieksan ja Uukuniemen kautta kulkevan 30 pituuspiirin mukaan.

Koska korjausta tarvitaan noin neljä minuuttia per pituusaste, pitäisi Helsingissä sijaitsevaa aurinkokelloa siis kääntää noin 20 minuutin verran taaksepäin paikalliseen aurinkoaikaan verrattuna. Koska Sauvo sijaitsee Helsingistä länteen, on kellon ero aikavyöhykeaikaan vieläkin suurempi. Todennäköisesti tämä on suurin syy kellon nykyiseen edistämiseen.

 
 
Hietarannan aurinkokellosta (Gerda Qvist 1931) on talven aikana viety osoitin. Kellosta ei siis voi nyt katsoa aikaa. Jos tiedät asiasta jotain, niin Helsingin taidemuseo on siitä erittäin kiinnostunut.
 
 
Hietarannan aurinkokellosta (Gerda Qvist 1931) on talven aikana viety osoitin. Kellosta ei siis voi nyt katsoa aikaa. Jos tiedät asiasta jotain, niin Helsingin taidemuseo on siitä erittäin kiinnostunut.
 

Edes täysin oikein asennettuna aurinkokello ei kuitenkaan ole tarkka ajan mittari. Tämä johtuu Maapallon radasta.

Jos Maa kiertäisi Aurinkoa täydellistä ympyrää, kävisivät aurinkokellot tasaisesti ympäri vuoden. Koska Maan rata on kuitenkin ellipsi, edistävät tai jätättävät aurinkokellot jonkin verran vuoden vaiheesta riippuen.

Koska virheet kuitenkin toistuvat samanlaisina vuodesta toiseen, ne voidaan kiertää erillisellä korjaustaulukolla.

Helsingin uudempiin julkisiin aurinkokelloihin, Pukinmäen Aurinkolabyrinttiin, Kaivopuiston Heliokseen ja Rastilan Eratostheneen kaivoon kuuluu tällaiset taulukot.

 
 
Eratostheneen kaivo (Lauri Anttila 2001) sijaitsee Rastilan leirintäalueen takana. Kaivo on nimetty maapallon ympärysmitan laskeneen Eratosthenes Kyreneläisen (276 eaa–194 eaa) mukaan.
 
 
Eratostheneen kaivo (Lauri Anttila 2001) sijaitsee Rastilan leirintäalueen takana. Kaivo on nimetty maapallon ympärysmitan laskeneen Eratosthenes Kyreneläisen (276 eaa–194 eaa) mukaan.
 

Näistä tarkin pitäisi olla Ursan Helios, jonka lukeminen vaatii pitkät ohjeet.

Tarkistuskäynnillä Helioksenkin aika heitti kuitenkin noin vartin. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että työkone on tönäissyt kelloa ja se on siirtynyt. Tämä on hiukan muuttanut vuonna 2010 asennetun kellon asemaa.

 
 
Minervakoulun takaseinässä Apollonkadulla on kaksi arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin suunnittelemaa komeaa aurinkokelloa. Alun perin toinen oli Greenwichin ajassa ja toinen Helsingin ajassa.
 
 
Minervakoulun takaseinässä Apollonkadulla on kaksi arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin suunnittelemaa komeaa aurinkokelloa. Alun perin toinen oli Greenwichin ajassa ja toinen Helsingin ajassa.
 

Jos pienet epätarkkuudet hyväksyy, Helsingissä on useampia kiehtovia aurinkokelloja, muun muassa Minervakoulun seinässä Töölössä, Opetusministeriön sisäpihan kivipuutarhassa ja Hietarannassa. Uimarannan aurinkokellosta on talven aikana viety osoitin, joten se ei siis nyt näytä aikaa.

Lauri Anttilan Aurinkokello-teos Vuosaaren sisäänmenotiellä ei ole oikea aurinkokello, vaikka Auringon liikkeitä hyödyntääkin.

Samaten Didrichsenin taidemuseon ja Aleksis Kiven peruskoulun Aurinkokellot eivät ole aurinkokelloja, vaan sellaisiksi nimettyjä taideteoksia.