Amerikkalainen Isaac Fisher onnistui liimaamaan hiekkaa paperiin ja patentoi keksintönsä kesäkuun 14. päivänä 1834. Idean hiekkapaperista saivat kuitenkin egyptiläiset jo 4 500 vuotta sitten. Nykyään hyvässä hiekkapaperissa ei ole hiekkaa eikä välttämättä paperiakaan.

Grafiikka  

 

Hiekkapaperi – tuhansien vuosien kehitystyö

Hiekkapaperissa käytettiin nimensä mukaisesti ennen hiekkaa.

Nykyään hiomajyvät ovat enimmäkseen synteettisiä. Jyvät sirotellaan paperissa tai muovikalvolla olevaan pohjaliimaan, jonka päälle tulee pintaliimakerros. Lopuksi hiekkapaperi kovetetaan lämmössä ja leikataan rullilta sopiviksi paloiksi.

Hiekkapaperin karheuden määrittelyssä käytetään yleisimmin FEPA-standardia. FEPA:n mukaan karheat hiomapaperit ovat välillä 12 - 80, keskikarheat 100 - 280, hienot 320 – 600 ja erittäin hienot 800 – 2500. Erityisen hienoa jälkeä varten lukema voi olla jopa 4 000 tai korkeampi.

Mitä kauempana hiomajyvät ovat toisistaan, sitä syvemmältä ne naarmuttavat hiottavaa pintaa.  

Eri hiontakohteisiin suositellaan eri jyvämateriaaleista valmistettuja hiomapapereita. Kovien metallien hiomiseen suositellaan esimerkiksi piikarbidista tehtyjä hiomajyviä, automaaleihin puolestaan alumiinioksidista tehtyjä. Hiomapaperin takapuolelta ei yleensä käy suoraan ilmi, mistä materiaalista hiomajyvät on tehty.

Kirjain karheusnumeroinnin edessä kertoo kuitenkin käytetyn hiomajyvän kovuuden. Aakkosjärjestyksen mukaan kovenevat A – K kirjaimet kertovat pehmeistä hiomajyvistä, L – O keskikovista ja P – Z erityisen kovista jyvistä.

Käsihionnassa hiekkapaperin pohjamateriaalina paperi toimii yleensä parhaiten. Paperi on helppo taittaa haluttuun muotoon. Hiomakonetta käytettäessä kannattaa hiekkapaperin pohjamateriaali vaihtaa kankaiseksi. Kangas ei repeydy yhtä helposti ja kestää lämpöä ja rasitusta pitempään.        

Hiekka- tai santapaperin nimellä tunnettu hiomapaperi on menestystarina ihmisen historiassa. Hiekkapaperin myynti kasvaa tällä hetkellä keskimäärin kuusi prosenttia vuodessa, eikä kasvun loppua ole näkyvissä. Hiekkapaperilla hiotaan niin hampaita, mikroprosessoreita kuin television tai tietokoneen näyttöjäkin.

Mutta parhaillaan mietitään myös aivan uutta käyttöä. Hiekkapaperia aiotaan esimerkiksi käyttää siivoukseen niissä kohteissa, joissa kemikaaleja ei voida käyttää. Uusia rakennus- ja sisustusmateriaaleja keksitään kaiken aikaa. Osa näistä ei siedä nykyisiä pesuaineita, mutta likaantuu silti. Myös ympäristösyyt vaikuttavat. Joitakin nykyisin käytettäviä kemikaaleja saatetaan lähivuosina kieltää.

Laadukkaan hiekkapaperin pinnassa tuntuvat hiomajyvät ovat yleensä joko keraamisia, alumiinioksidia tai piin ja hiilen yhdistelmää piikarbidia. Pohjapaperin sijaan alusmateriaali voi hyvinkin olla muovia tai kangasta. Aidosta hiekasta ja paperista halpaa hiekkapaperia tekevät enää lähinnä kiinalaiset.

Tasaisista pyramideista se alkoi

Santa- tai hiekkapaperin varsinaista keksijää on vaikeaa jäljittää. Yhdysvaltain Vermontista kotoisin oleva Isaac Fisher nuorempi on kuitenkin todistettavasti patentoinut kaksi keksintöä nimellä ”Sandpaper”.

Fisher onnistui liimaamaan hiontakäyttöön tarkoitettuja hiekanjyviä pohjapaperiin ja annostelemaan päälle vielä toisen kerroksen liimaa, jolla jyvät saatiin pysymään paikallaan. Käsihiontaan tarkoitettu keksintö toimi vuonna 1834 – ja toimii edelleen.

Mutta hiekan hiontaominaisuudet keksivät hiekan keskellä asuneet egyptiläiset. Noin 2 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua pyramidien rakentaminen oli kuumimmillaan. Muinaiset egyptiläiset hakkasivat irti kalkkikiveä lohkareiksi. Lohkareita hiottiin, kunnes ne olivat täysin sileitä.

Paperin edeltäjä papyrus oli jo keksitty. Sitä saatiin Niilin varrella kasvaneesta kaislasta. Papyrus sisälsi selluloosa, joka toimi liiman tavoin. Oletettavasti siitä tuli hiekkaan sekoitettuna kovettuvaa tahnaa, jolla hiontakin onnistui.

Ja sitten tulevat kuviohiontapaperit

Hiekkapaperin teollinen valmistus käynnistyi Euroopassa 1860-luvulla. Suomalainen KWH Mirka on valmistanut hiekkapaperia 73 vuotta. Kaikki maailmalle menevät hiomapaperit tehdään Suomessa. Ja menekkiä on, sillä Mirka arvioi itse olevansa maailman kolmanneksi suurin valmistaja Saint-Gobainin ja 3M:n jälkeen.

Mirka käyttää mielellään nimitystä hiekkapaperi, vaikka suomalaistuotteissa ei hiekkaa olekaan. Hiekkainen hiekkapaperi sotkee ja irtoavien hiekanjyvien vuoksi se kestää huonosti käytössä.

Laadukas hiomapaperi hioo paremman jäljen, kehittää vähemmän pölyä ja sillä pystyy hiomaan pitempään. Aina kallein ei ole paras, mutta kotinikkaritkin tietävät, että se halvin vie yleensä hermot.

Lähivuosina erilaisten hiomapapereiden määrä lisääntyy entisestään, sillä kuviot ovat tulossa muotiin. Kun hiottavia materiaaleja tule jatkuvasti lisää, on hionnan jäljellä entistä suurempi merkitys. Esimerkiksi lentokoneen komposiittisiiven ja ihmisen hampaan hiontakarheus voi olla sama, mutta silti hampaan ei haluta näyttävän lentokoneen siiveltä.