Kymenlaakson rannikon ulkosaariston merenpohjassa on alkanut viihtyä uusia pohjaeläimiä. Etenkin valkokatkojen ilmestyminen kertoo entistä paremmasta happitilanteesta.

kilkkejä, Marenzelleria–amerikansukasjalkaisia, valkokatkoja ja liejusimpukoita.

 

Matoa muistuttava Marenzelleria pärjää vähemmällä hapella kuin katkaravun näköinen valkokatko tai kuoriaista muistuttava kilkki. Kuvassa myös liejusimpukoita.

 

Merenpohjan tilasta on saatu uusia rohkaisevia tuloksia Kymenlaakson rannikolla. Pyhtään, Haminan ja Kotkan ulkosaariston pohjassa on havaittu kilkkejä, raakkuäyriäisiä ja valkokatkoja.

Löydökset kertovat siitä, että merenpohjassa on enemmän happea kuin aiemmin. 1990-luvun puolivälin jälkeen osa merenpohjasta on ollut lähes täysin eloton. Viimeisen parin vuoden aikana pohjan tila on kuitenkin kohentunut.

Kymijoen vesi ja ympäristö - vesiensuojeluyhdistys on tutkinut pitkään pehmeitä liejupohjia 20–40 metrin syvyydessä. Vajaat kymmenen vuotta sitten pohjassa alkoi esiintyä Marenzelleria – amerikansukasjalkaista. Se on vieraslaji, joka pärjää heikoissakin happiolosuhteissa.

Vasta pari vuotta sitten Marenzelleria alkoi saada kaverikseen kilkkejä, raakkuäyriäisiä ja valkokatkoja. Etenkin valkokatkot kertovat parantuneesta happitilanteesta, kertoo tutkija Marja Anttila-Huhtinen.

– Valkokatkot ovat vaativia elinolosuhteiden osalta. Marenzelleria löysi kodin lähes hapettomasta pohjasta. Sitä emme tiedä, mikä Marenzellerian rooli on ollut hapen määrän kasvamisessa. Se möyrii pohjassa ja tekee käytäviä, joten ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, Anttila-Huhtinen sanoo.