Ruotsin rannikoilla ravinteiden määrä on saatu selvään laskuun. Esimerkiksi kaloille tärkeä rakkolevä kasvaa monilla alueilla, mistä se oli kadonnut vuosikymmenten ajan.

Laajat rakkoleväesiintymät reunustavat rantoja Kalakoto-patsaan lähiympäristössä.

 

Laajat rakkoleväesiintymät reunustavat rantoja Kalakoto-patsaan lähiympäristössä.

 

Veden laatu Ruotsin rannikoilla on parantunut huomattavasti viime vuosina, kertoo meribiologi Hans Kautsky Ruotsin radiolle SR:lle.

Kautsky on tutkinut Itämeren matalia rannikoita ja vastannut Ruotsin kansallisesta ympäristövalvonnasta vuodesta 1993 lähtien.

Kautskyn mukaan vedenpuhdistuslaitosten toiminta ja maatalouden ravinteiden rajoittaminen on tuottanut tulosta monilla seuduilla. Vedessä on vähemmän ravinteita ja näkyvyys on parempi, mikä hyödyttää biologista monimuotoisuutta.

Kuvaava esimerkki veden puhdistumisesta on Itämeren tärkeimpiin kuuluvan kasvilajin, rakkolevän leviäminen. Vesi on sitä puhtaampaa, mitä syvemmällä rakkolevää esiintyy. Kasvi on tärkeä myös monille kalalajeille.

– Sitä on ehkä kolmeen metriin asti sisäsaaristossa, kuuteen metriin saakka keskisaaristossa ja aina 10 - 12 metrin syvyyteen ulkosaaristossa, joten veden laatu paranee koko ajan, Kautsky kertoo.

Hänen mukaansa rakkolevää on nyt monilla seuduilla, missä sitä ei aiemmin ollut vuosikymmeniin. Kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Esimerkiksi Nyköpingin alueella mereen pääsee edelleen liikaa ravinteita, mikä tekee vedestä sameaa.

– Mutta näillä huonommillakin alueilla kirkkaus on paljon parempi kuin 20 - 30 vuotta sitten, Kautsky iloitsee.

Veden laadun paraneminen koskee valitettavasti vain ranta-alueita. Itämeren syvimmissä kohdissa, yli 70 metrin syvyydessä, vallitsee happikato ja näiden kuolleiden alueiden laajuus on kolminkertaistunut 70-luvulta lähtien.