Pikkuapollo on hävinnyt lähes kokonaan laidunniittyjen vähenemisen seurauksena.

 

 

Pikkuapollo on jo melkein kokonaan hävinnyt laidunniittyjen vähenemisen seurauksena.

 

Pikkuapollo on jo melkein kokonaan hävinnyt laidunniittyjen vähenemisen seurauksena.

 

Tänä kesänä jo lähes kokonaan hävinneen pikkuapollon kannat ovat lähteneet uuteen nousuun. Kasvua on havaittu perhosen runsaimmalla esiintymispaikalla Someron Häntälässä sekä Porvoossa, jonne pikkuapollo palautettiin siirtoistutuksen avulla jo 16 vuotta sitten.

Uudet siirrot tehtiin kesäkuun alkupuolella viemällä Someron Häntälästä 20 hedelmöitettyä naarasperhosta kummallekin istutuspaikalle. Lämmin kevät ja alkukesä ovat suosineet pikkuapolloa.

"Sipoonkorpeen ja Rekijoen alajuoksulle vapautetut pikkuapollot ovat pysytelleet uusilla elinalueillaan hyvin siirtoja seuranneiden viikkojen aikana. Onkin todennäköistä, että ne ovat munineet istutusniityille suuren määrän munia. Perhosen lisääntymisen onnistumiseen vaikuttaa kuitenkin myös tulevan vuoden sääolot ja vasta ensi vuoden kesäkuussa selviää, kuinka hyvin uudet istutukset ovat onnistuneet", erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoo tiedotteessa..

"Uhanalaisten lajien siirtoistutusten tavoitteena on auttaa lajeja leviämään sopiville paikoille, jotka sijaitsevat liian kaukana niiden nykyisistä esiintymistä. Onnistuessaan siirtoistutuksilla voidaan parantaa lajien suotuisan suojelun tasoa." toteaa projektipäällikkö Kati Salovaara Metsähallituksesta.

Pikkuapollo on hävinnyt monilta alueilta perinteisten laidunniittyjen vähenemisen seurauksena. EU-rahoitteisessa Luonnonhoito-LIFE -hankkeessa perhonen palautettiin vuonna 2012 siirtoistutuksin kolmelle entiselle elinalueelle Varsinais-Suomessa. Ensimmäisen vuoden lupaavan alun jälkeen siirretyt kannat kuitenkin pienenivät kahden vuoden poikkeuksellisen epäedullisten säiden takia. Vuosina 2013-2015 Etelä-Suomen pikkuapollon kanta pieneni paikoin noin kymmenesosaan aiemmasta.

Rauhoitettua pikkuapolloa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla ja lounaisen Suomen saaristo- ja rannikkoalueilla. Vain kaksi esiintymää on säilynyt sisämaassa. Toinen niistä on Rekijoen yläjuoksulla Somerolla, ja toinen Halikonjoen varrella Salossa.