Suomessa on mitattu jopa viisi maasalamaa neliökilometrillä.

 

 
 

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto (NASA) on tutkinut ja laskenut maailman suurimmat salamatiheydet. Nasan laskemat tulokset perustuvat satelliitti ja maa-asemahavaintoihin. Maracaibon sisämeri sijaitsee Venezuelassa, ja se on maailman eniten salamoita keräävä paikka. Nasan tutkimuksessa Maracaibolla mitattiin 233 salamaa neliökilometrillä vuoden aikana.

Kabaressa Afrikan Kongossa päästään 205 salamaan neliökilometrillä ja Pakistanin Daggarissa 143 salamaan. Guatemalan Patulut on Keski- ja Pohjois-Amerikan salamoivin paikka: 117 salamaa neliökilometrillä vuodessa.

Australian Derbyssä on mitattu 92 salamaa vuodessa.

– Ukkoset ovat aina monien tekijöiden summia. Näillä paikoilla olosuhteet ovat suosiollisia melkein pitkin vuotta, jolloin vuotuinen määrä voi kasvaa suureksi, Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun meteorologi Pauli Jokinen pohdiskelee.

– Eniten salamointia maailmalla tapahtuu tropiikin manneralueilla, sillä siellä on paljon lämpöä ja kosteutta tarjolla. Pilvisalamia esiintyy kaikkialla paljon maasalamia enemmän, tarkentaa Ilmatieteen laitoksen ukkostutkija Terhi Laurila.

Mittausmenetelmätkin ovat tällä kertaa erilaiset.

– Nasan salamatilastot perustuvat satelliittimittauksiin, ja ne sisältävät sekä pilvi- että maasalamat. Suomessa tilastoidaan vain maasalamat salamanpaikantimella, johon kuuluu yhteensä noin 30 anturia Pohjoismaiden alueella. Suomessa mitattu suurin vuorokautinen salamatiheys on viisi maasalamaa neliökilometrille. Tämä mitattiin 31.7.1994 Siilinjärvellä, ukkostutkija Terhi Laurila vertailee.

Suomessa ukkoshavaintoja on kerätty vuodesta 1887 lähtien

Suomen käyttämä salamanpaikanninverkko paikantaa siis vain maahan iskeneet salamat. Suomessa mittausyksikkö ei ole neliökilometri vaan 10 x 10 kilometrin ruutu, sata neliökilometriä. Jos Suomessa sadalle neliökilometrille saadaan yli 320 salamaa, luokitellaan havainto poikkeuksellisen rajuksi. Näitä havaintoja ei tehdä edes joka vuosi.

– Ilmatieteen laitos on kerännyt ukkoshavaintoja aina vuodesta 1887 lähtien. Alkuvuosina tiedot olivat havainnontekijöiden merkitsemiä ukkospäivähavaintoja ja vahinkokuvauksia. Vuonna 1960 havaintoja alkoivat tehdä ihmisten ohella automaattiset salamanlaskijat. Laskija on laite, joka havaitsee reilun kymmenen kilometrin säteellä salamoiden synnyttämiä sähkömagneettisia signaaleja, Ilmatieteen laitoksen ylläpitämä mainio Suomen ukkosilmasto-sivusto kertoo historiasta.

Tekniikan parantuessa mittaustarkkuus on parantunut hyppäyksittäin:

– Ilmatieteen laitoksen ensimmäinen salamanpaikannin hankittiin 1984. Se käsitti neljä maan eri puolilla olevaa suunninta. Suunnin kuten salamanlaskijakin vastaanottaa salaman aiheuttaman signaalin, mutta määrittää lisäksi sen tulosuunnan.

– Uusi salamanpaikannin hankittiin kesällä 1997. Se käsittää useita antureita ja keskusyksikön. Uudet anturit on varustettu suuntimen lisäksi satelliittipaikannus- eli GPS-vastaanottimella, jonka avulla saadaan havaituille signaaleille tarkka aika. Salamat paikannetaan kahden riippumattoman menetelmän, suuntimisen ja aikaeropaikannuksen, yhdistelmänä. Näin on tarkkuus parantunut huomattavasti, Suomen ukkosilmasto -sivusto jatkaa.

Yli 24 000 salamaa vuorokaudessa

Yksittäisinä päivinä voidaan meilläkin mitata hurjia salamatiheyksiä.

Vuoden 2010 Sylvi-myrskyssä (8. elokuuta) paukutteli Suomessa kunnolla. Kun mittareissa rekisteröitiin seitsemän salamaa sekunnissa, saatiin koko vuorokauden salamamääräksi yli 24 000 salamaa. Sylvi-myrsky oli viimeinen saman kesän neljästä myrskystä. Muita olivat Asta 30.7., Veera 4.8. ja Lahja 7.8.

Säävuosista nousevat esille erityisen lämpimät vuodet, kuten 1988, 2003 ja 2010.

– Jakson 1960–2011 runsaimmat vuodet ovat olleet 1972 sekä 1988, jolloin Suomessa esiintyi yli 300 000 maasalamaa. Keskimääräinen vuotuinen arvo on 140 000. Viimeisen reilun kymmenen vuoden jaksolla salamointi on painottunut maan itä- ja länsiosiin, etenkin Pohjanmaalle. Toisaalta Pohjanmaan suurissa tiheyksissä painottuu vielä vuosi 2003, joka oli poikkeuksellisen raju. Kesät 2010 ja 2011 olivat myös voimakkaiden ukkosten aikaa, sekä salamoinniltaan että massiivisten tuulituhojen osalta, Ilmatieteen laitos raportoi.