Kun monitoimikone ajeli Nuuksion kansallispuistoon Espoon Velskolassa ja alkoi kaataa kuusipuita, syntyi sosiaalisessa mediassa pienimuotoinen myrsky. Metsähallituksen tavoitteena on kuitenkin lisätä puiston monimuotoisuutta istuttamalla kuusimetsän tilalle jaloja lehtipuita.

Video: Tammen taimi Nuuksiossa.

 

 

Metsähallitus istuttaa jalopuita Nuuksioon.

 

Havupuupellosta jalopuumetsiköksi

  • Nuuksion Velskolassa istutettu kuusikko hakattiin elokuussa 2015.
  • Tilalle istutetaan lehmuksia ja tammia.
  • Jalopuumetsiköitä on aiemmin raivattu pelloiksi tai kaadettu metsänhoidon yhteydessä.

Espoo

Viime elokuiset konehakkuut Nuuksion laidalla Velskolassa kirvoittivat pienimuotoisen myrskyn some-maailmassa. Kulkijoiden mielestä kansallispuistoa ei saa hakata, vaikka mikä olisi.

Metsähallitus on asiasta kuitenkin eri mieltä. Metsähallituksen suunnittelija Helena Lundén muistuttaa, että kansallispuiston hakkuisiin on aina hyvä, perusteltu syy. Tässä tapauksessa se oli istutuskuusikon alhainen luontoarvo.

– Puut olivat riveissä ja niiden alla ei ollut kuin neulasia ja vähän sammalta. Se poistettiin hakkuilla viime vuonna, sanoo Lundén.

Vanhoja karttoja lukemalla selvisi, että alueella oli pelto vielä 1960-luvulla. Pelto taas on istutettu myöhemmin kuuselle, ja puurivit olivatkin nätisti nähtävissä vielä ennen kaatoa.

– On hyvin mahdollista, että ennen pellon raivausta tässä on ollut lehtoa ja myös jalopuita, sanoo Lundén.

Puupellosta jalopuumetsiköksi

Nyt kantojen välissä kilkkaa lapio. Paikalle on kärrätty virkeitä tammentaimia, joita istutetaan maahan harvakseltaan ja epätasaisesti lehmusten kanssa reilun hehtaarin alalle.

– Jalopuumetsien määrä on vähentynyt, on raivattu peltoa ja metsätalous on myös vaikuttanut niihin, kertoo Lundén.

Uusia jalopuumetsiköitä ei nykyisin enää juuri tule luontaisesti. Ne olisivat kuitenkin tärkeitä monille lajeille. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa lehmuksenoksajäärä, joka elää vain maahan pudonneilla lehmuksen oksilla.

On hyvin mahdollista, että ennen pellon raivausta tässä on ollut lehtoa ja myös jalopuita.

– Helena Lundén

Velskolan tammet ja lehmukset ovat lähes paikallista kantaa, jotta ne menestyisivät mahdollisimman hyvin. Lehmukset on kasvatettu Nuuksion omien lehmusten oksapistokkaista ja tammet taas ovat peräisin Espoon Järvenperästä.

– Halusimme puiden olevan geneettisesti mahdollisimman läheltä Nuuksiota.

Vankka aita suojana

Jalopuuntaimien kasvatus ja istuttaminen on sen verran työlästä ja arvokastakin, että nyt istutettujen taimien suojaamiseksi yritetään tehdä kaikki voitava. Tarpeeksi pienet taimet suojataan myyriltä vihreällä putkilolla ja juurelle laitetaan taimitassu eli pahvi, joka estää rikkaruohojen kasvamisen. Näkyvin suoja on kuitenkin koko alueen ympärille rakennettu, vankka ja korkea aita.

– Yleensä jokaisen jalopuuntaimen ympärille laitetaan pieni aitaus, mutta tämä alue oli niin suuri, että päätimme aidata sen kokonaan.

Aidan syy on selvä.

– Täällä on paljon kauriita ja hirviä, jotka saattaisivat popsia nämä taimet suuhunsa. Aita estää myös rusakoita, sanoo Lundén.

Aita voidaan purkaa, kun taimet ovat varttuneet tarpeeksi vankoiksi. Siihen kuluu ainakin parikymmentä vuotta, sillä etenkin tammi on hidaskasvuinen laji.

– Olenkin vitsaillut, että kun pääsen eläkkeelle, voin antaa mahtikäskyn, että aita voidaan poistaa. Sitten pääsen itse ihailemaan sitä hienoa tammimetsää, jonka olen tähän teettänyt, nauraa Helena Lundén.

Taimia vaalitaan huolella

Metsähallituksen suunnittelija Päivi Leikas kaivaa lapiolla maahan pienen kuopan. Kuoppa on vain hieman vieressä odottavan tammen juuripaakkua suurempi. Itse taimi on jo 40-senttinen ja vahvasti versova istukas, ei mikään pikkurimpula. 

– Se paremmin turvaa sen kasvuunlähdön. Tässä tämä maaperä on rehevä ja kun tästä on poistettu puustoa, niin tähän kyllä hetken päästä tulee muita puulajeja ja kasvustoa.  Myös kenttäkerros hetken päästä rehottaa ruohosta ja heinästä, toteaa Leikas.

Pienen taimen alkutaival on mutkia täynnä. Ensimmäisenä sitä uhkaa todennäköisesti kuivuus. Torstaille povattu sade onkin Leikaksen toivoma ennuste.

Tämä on suuri ponnistus, että taimet saadaan tänne.

– Päivi Leikas

– Toivotaan vettä. Ilmatieteen laitoksen ennusteet näyttävät hyvältä, että huomenna iltapäivällä sataisi. Jos tulee kovin pitkiä kuivia jaksoja, niin tarvittaessa tulemme kastelemaan näitä taimia.

Kasteleminen olisi aika kova työ, sillä alalle mahtuu melkoinen määrä tulokkaita. Tarvittaessa viereisellä ojalla kuitenkin vieraillaan.

– Tämä on suuri ponnistus, että taimet saadaan tänne. Kyllä me haluamme, että ne kunnolla kasvavat, vakuuttaa Leikas.

Lopuksi taimen paikka merkataan vielä punapäisellä merkkikepillä, jotta se tarvittaessa löydetään muun kasvuston seasta tulevina kesinä.

Itse metsän varttumiseen menee vuosikymmen jos toinenkin. Ehkä puolen vuosisadan päästä paikalla on kunnon jalopuumetsä, jonka varjoissa voi käyskennellä. Sitten se ehkä kestääkin pitkään, sillä vanhan sanonnan mukaan tammi elää viisisataa vuotta ja kuolee toiset viisisataa vuotta.