Muotoilija 
Saija Lehtonen vaalii perinteisiä käsityötekniikoita sekä suhdettaan luontoon.

Muotoilija Saija Lehtonen on erikoistunut hyödyntämään eläinten jäänteitä käsityöammatissaan.

”Hyvin laajasti sanottuna käytän töissäni raaka-aineina luonnossa olevia eläimiä, joskus jotain luomueläimiä”, Lehtonen kertoo.

Riistaeläinten käyttö on muotoilijalle eettinen ja ideologinen valinta.

”Mielestäni on kunnioittavaa kuollutta eläintä kohtaan, että kaikki osat käytetään hyödyksi. Ainuttakaan matikkaa ei ole tapettu sen takia, että saan siltä nahan eikä hirveä kaadettu, että saan siltä kynsiä.”

Eläinten osien lisäksi Lehtonen käyttää töissään muun muassa pajuja, tuohia ja lampaanvillaa.

Materiaaleista yleisimmin hän käyttää hirven eri osia sekä kalannahkaa.

”Olen tehnyt runsaasti hirvenkynsi- ja kalannahkakoruja. Kalannahkatuotteet ovat olleet viime vuosina nouseva trendi.”

Jos yksi materiaali olisi nimettävä ylitse muiden, olisi se hirvenkynsi.

”Se on niin hienoa materiaalia ja käy niin hienosti koruihin, että se olisi sääli jättää käyttämättä. Myös kalannahka on erinomainen materiaali, ja saahan esimerkiksi supikoirastakin upeat kintaat”, Lehtonen taustoittaa.

Käsityöläisyys kulkee suvun perintönä

Korujen lisäksi käsitöinä valmistuu käyttö- ja taide-esineitä.

”Käyttötuotteita teen tilauksesta kaikenlaisia, esimerkiksi erilaisia laukkuja, pusseja ja liivejä. Olen tehnyt myös esimerkiksi haulikonpanosvyön”, muotoilija esittelee.

Taide-esineinä on muun muassa veistoksia ja tauluja.

”Joskus niissä kuvataan tiettyjä tunnetiloja. Toisinaan taas teoksessa voi esiintyä jokin otus.”

Muotoilija työskentelee kahdessa ateljeessa. Ensimmäinen sijaitsee Pirkanmaalla Nokialla, toinen lapsuudenkodin yhteydessä Karstulan Haapalahdessa.

Lapsuudenmaisema on mieluisa työskentelypaikka Lehtoselle.

Suomenselän maisema on soinen ja metsäinen. Etäisyys Karstulan keskustaajamaan on 15 kilometriä. Asutus on harvaa.

”Äitini oli kotiompelija. Molemmat mummot ovat aina kutoneet matot, ryijyt ja raanut itse, ja isäni on rakentanut paitsi talomme, myös nykyisen työmökkini. Voi sanoa, että käsityöläisyys kulkee suvun perintönä.”

Hän pitää tärkeänä sitä, ettei perinteinen käsityöläisyys katoa.

”Nahan parkkaamista ei tarvitse enää nykyään osata, mutta olisi sääli, että taito hukkuisi vain, koska sitä ei nyt juuri 2016 tarvita.”

Käsityötekniikoita muotoilija opettaa erilaisilla kansalaisopiston käsityökursseilla sekä lyhytkursseilla, joilla opetetaan parkkaamista.

”Koen näiden asioiden opettamisen tärkeäksi. Kun välitän tietoa, osaaminen siirtyy ja säilyy.”