maanantai, 27. kesäkuu 2016

Kuolevia potilaita hoidetaan liikaa – ”Omaiset painostavat lääkäreitä yrittämään sankaritekoja”

vanhus_sairaala_-630x400.jpg

 

Tarpeettomat hoidot viimeisten kuukausien aikana ovat yleisiä kaikkialla maailmassa.

Yli kolmannes vanhoista ihmisistä joutuu sairaalahoidossa viimeisten elinkuukausien aikana kajoavien ja potentiaalisesti haitallisten lääketieteellisten hoitojen kohteeksi. Tämä kävi ilmi kaikkien aikojen laajimmasta systemaattisesta katsauksesta vanhusten sairaalahoitoon.

Analyysi kattoi 38 tutkimusta kahdelta vuosikymmeneltä. Dataa oli 1,2 miljoonasta potilaasta kymmenestä maasta.

International Journal for Quality in Health Care -lehdessä julkaistu tutkimus sai tutkijat ehdotamaan sairaaloiden lääkäreille parempaa koulutusta ja suurelle yleisölle valistusta, jotta hyödyttömien hoitojen kysyntä elämän loppuvaiheissa vähenisi.

Australialaisen Uuden Etelä-Walesin yliopiston tutkija Magnolia Cardona-Morrell sanoo, että lääketieteellisen teknologian kehitys on ruokkinut ihmisissä epärealistisia odotuksia sairaaloiden lääkäreiden parantamiskyvyistä ja heidän mahdollisuuksistaan varmistaa potilaan eloonjääminen.

”Ei ole tavatonta, että perheenjäsenet kieltäytyvät hyväksymästä tosiasiaa, että heidän rakkaansa on kuolemassa luonnollisesti vanhuuteen ja sen mukanaan tuomiin komplikaatioihin. Siksi he painostavat lääkäreitä yrittämään sankarillisia toimenpiteitä”, Cardona-Morrell sanoo.

”Lääkärit myös painivat elinajan keston ennusteen epävarmuuden kanssa, ja heitä repii eettinen dilemma: tehdäkö mihin on koulutettu, pelastaa ihmishenkiä, vai kunnioittaako potilaan oikeutta kuolla arvokkaasti.”

Tutkimus osoitti, että kolmannekselle vanhoista potilaista, joilla oli parantumaton krooninen sairaus, annettiin hyödyttömiä hoitoja kuten tehohoitoa tai kemoterapiaa kahden viimeisen elinviikon aikana, tai he saivat elvytystä, vaikka hoitotestamentti sisälsi elvytyskiellon.

 

Tutkijat huomasivat myös näyttöä invasiivisista eli kajoavista toimenpiteistä, tarpeettomista kuvantamisista ja verikokeista, intensiivisestä sydänvalvonnasta ja toistuvista hoidoista moniin muihin akuutteihin tiloihin moninaisella lääkityksellä – ilman, että hoidot olisivat vaikuttaneet potilaaseen juuri muuten kuin viivyttämällä muuten suhteellisen kivutonta kuolemaa.

Cardona-Morrell kuvaa sairaaloiden käytäntöjä ”tehdään kaikki mikä on mahdollista” -kulttuuriksi.

”Lääketieteessä ei ole sovittua määritelmää ’turhalle hoidolle’, mikä myös tekee globaalin keskustelun haastavaksi”, Cardona-Morrell sanoo.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa hyödyttömiksi oli määritelty vanhoille, kuolemansairaille potilaille annetut hoidot, jotka pitkittivät kärsimystä ennemminkin kuin elämää, saattavat olla haitallisia ja joita on joskus annettu vastoin potilaan toivetta ja jotka todennäköisesti eivät paranna potilaan terveyttä tai elämän viime vaiheiden laatua.

Analyysiin kuului tutkimuksia Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista, Australiasta, Ranskasta, Hollannista, Brasiliasta, Taiwanista, Etelä-Koreasta ja Israelista.