Seeprapeippo muuttaa lauluaan, kun kuulijana on poikasia.

Havainnosta voi olla apua autisteille.

Kun aikuinen lintu laulaa poikaselle, se muuttaa lauluaan samaan tapaan kuin ihmiset jälkikasvulle puhuessaan, selvisi kanadalaisen McGillin yliopiston kokeessa.

Linnut oppivat laulamaan samaan tapaan kuin ihmiset puhumaan.

”Poikaset kuuntelevat aikuisten laulua ja painavat sen mieleensä. Sitten seuraa harjoittelujakso, jolloin ne harjoittelevat - oikeastaan jokeltavat - oppiakseen tuottamaan laulua”, kuvailee tutkimusta tehnyt neurobiologi Jon Sakata tutkimustiedotteessa.

 

Linnunlaulua on tutkittu pitkään, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys sen oppimisessa on ollut epäselvä. Nyt tutkijat kokeilivat, miten aikuisen linnun seura vaikutti linnunpoikasten tuottamaan lauluun.

Tutkijat jakoivat seeprapeipon poikaset kahteen ryhmään. Toiset kuulivat aikuisen linnun laulua nauhalta, toiset viettivät aikuisen linnun kanssa aikaa samassa tilassa. Tämän jälkeen kummankin ryhmän poikaset eivät aikuisia yksilöitä nähneet eivätkä kuulleet.

Tallennetta kuunnelleiden poikasten yritykset toistaa aikuisen laulua kuulostivat tältä. Vierihoitoa saaneiden poikasten laulu oli jo taitavampaa.

Jo yksi aikuisen kanssa vietetty päivä kehitti laulua selvästi.

Tämä johtui mahdollisesti siitä, että poikasen seurassa seeprapeipot lauloivat eri tavalla kuin yleensä. Ihmisilläkin on tapana puhua lapsille hitaammin ja samoja sanoja toistellen. Kokeessa myös seeprapeipot hidastivat lauluaan ja toistivat tiettyjä laulun elementtejä tavallista useammin.

Poikaset kuuntelivat tällaista laulua tarkkaavaisemmin kuin tavallista luritusta.

Tutkijat tarkkailivat, mitä poikasten aivoissa tapahtui kuuntelun aikana. Erityisesti he seurasivat aivosoluja, jotka sijaitsevat tarkkaavaisuuteen liittyvillä aivoalueilla.

He huomasivat, että aikuisen linnun läsnäollessa nämä neuronit erittivät enemmän välittäjäaine dopamiinina ja noradrenaliinina kuin tallenteen laulua kuunnellessa.

Tutkijat pitävät mahdollisena, että tämä ero vaikuttaa tarkkaavaisuuden kohdentamiseen oppimistilanteessa.

”Esimerkiksi autistisilla lapsilla on vaikeuksia käsitellä sosiaalista informaatiota ja oppia kieltä, ja nämä samat neuronit ovat mahdollinen kohde näiden häiriöiden hoidossa”, esittää Sakata.