Hirvikärpänen, herhiläinen ja punkit ovat levittäytyneet laajemmalle alueelle kuin koskaan. Osasyynä on ilmaston lämpeneminen.

 

 

 

Mehiläinen, kärpänen, paarma ja hyönteinen ovat tuttuja – mutta mikä ihme tuo mötky sitten on?

Kohti lentävä, jättiläismäinen, tavallista pensasampiaista muistuttava hyönteinen on todennäköisesti herhiläinen. Vaikka se ei ole yhtä tuttu kuin paljon pienemmät ampiaiset, se ei ole aivan uusi tulokas.

Herhiläisiä oli Suomessa paljon lämpiminä kesinä 1930- ja 1940-luvuilla. Sitten 1960-luvun viileä jakso karkotti herhiläisen pois, mutta parin viime vuosikymmenen aikana se on vähitellen taas alkanut viihtyä täällä.

– Moni laji on elänyt Suomessa pitkäänkin, mutta niitä ei vain ole huomattu. Silloin ihmisille tulee tunne, että nyt on liikkeellä vaikka mitä uusia otuksia, sanoo eläintieteen dosentti Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopiston eläinmuseosta.

Herhiläisen lisäksi muun muassa hirvikärpäset ja puutiaiset ovat levinneet viime vuosina lähes koko maahan, kun niitä aiemmin pidettiin vain pienen alueen vaivoina.

Hyönteisten ja hämähäkkieläinten esiintyvyyteen vaikuttavat esimerkiksi ilmaston lämpötila, kosteus sekä ravinnon saatavuus.

Myös ihmisellä on usein näppinsä pelissä, jos hyönteiskannassa tapahtuu muutoksia.

 

 
15581357.jpg

 

Hirvikärpänen luulee metsässä kulkevaa ihmistä hirveksi ja käy kiinni. Se ei kuitenkaan voi pesiä ihmisen harvoissa ihokarvoissa kuten hirven turkissa.

 

Hirvikärpänen tuli Suomeen viitisenkymmentä vuotta sitten. Aluksi sitä tavattiin lähinnä kaakossa, mutta nyt se on levinnyt lähes koko maahan. Pohjois-Lapissa hirvikärpänen ei vielä viihdy.

Verta imevä pieni kiusankappale liikkuu siellä missä hirvetkin.

Kun hirvikanta oli pieni, hirvikärpäsiäkään ei juuri ollut. Kun hirvikanta on elpynyt viime vuosikymmenten aikana, myös sen karvapeitteessä liikkuvat pintaloiset ovat päässeet lisääntymään.

Hirvikärpänen pärjää siten, että se ankkuroituu sopivaan isäntään ja imee siitä verta henkensä pitimiksi. Yleensä kohteena on hirvi, mutta metsässä samoileva ihminenkin käy.

Päästyään hirven iholle se pudottaa siipensä ja jää isäntäeläimeen imemään verta. Siinä ne synnyttävät koteloitumisvalmiita toukkia, jotka koteloituvat maahan pudotessaan.

Hirvikärpänen voi imeä ihmisen verta, mutta se ei lisäänny ihmisen iholla. Siitä huolimatta metsässä liikkuja ei pidä hirvikärpäsestä sitten yhtään. Kun sen kerran saa kaverikseen, sen irrottaminen hiuksista ja vaatteista on vaikeaa. Hyönteismyrkyt tehoavat ötökkään huonosti.

 

Sitten ovat tietenkin punkit. Niistä on tullut kymmenen viime vuoden aikana kesän kestopuheenaihe.

Aiemmin puutiaisia oli lähinnä Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen saaristossa sekä Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilla. Nyt niitä on lähes koko maassa eteläistä Lappia myöten.

Puutiaisten levinneisyyttä pystytään seuraamaan entistä tarkemmin Turun ylipiston puutiaisprojektin ansiosta.

Vuonna 2012 alkaneessa projektissa on pyydetty näytteitä myös tavallisilta kansalaisilta.

Havainnot ovat osoittaneet, että puutiaiskannat ovat kasvaneet viime vuosien aikana. Runsaimmin puutiaisia on saaristossa, ja sisämaassa niitä on eniten Järvi-Suomessa.

– Ilmaston lämpeneminen on ollut yksi tekijä kannan voimakkaaseen kasvuun. Myös taigapunkista eli siperianpuutiaisesta on tehty runsaasti havaintoja. Voi olla, että taigapunkkia on ollut jo aiemmin melko runsaasti, mutta sitä ei ole huomattu tai erotettu tavallisesta puutiaisesta, Ilari E. Sääksjärvi sanoo.

 

 
15581358.jpg

 

Taigapunkki on levinnyt lähes koko Suomeen pohjoista Lappia lukuun ottamatta. Puutiaisten haittapuoli ovat niiden levittämät taudit.

Hyönteistutkijan mukaan Suomesta löytyy silloin tällöin myös kokonaan uusia lajeja.

Osa lajeista on tieteelle tuntemattomia, mutta ne ovat saattaneet silti elellä keskuudessamme jo pitkään.

– Suomessa on yli 20 000 niveljalkaislajia. Tuntuu, että kouluikäiset hahmottavat lajien määrän paremmin kuin aikuiset. Monella on se käsitys, että hyönteislajeja on muutamia satoja.

Sääksjärven mukaan kymmenen viime vuoden aikana on löytynyt runsaasti sellaisia lajeja, joita ei ole aiemmin täällä havaittu.

– Paljon myös häviää lajeja. Siihen on usein syynä ihmisen toiminta. Esimerkiksi monet perhoslajit katoavat kokonaan, kun niiden elinympäristöinä toimivia niittyjä raivataan.

Fakta

Uusvanhat ystävämme

Herhiläinen

Lähes kaksi kertaa tavallisen ampiaisen kokoinen, pituus 2,20–3,20 cm.

Pesii kuten ampiainen: maakoloissa, kiviaidoissa, ontoissa puissa ja linnunpesissä.

Suuren piikin pisto vastaa kivultaan kahta pikkuampiaisen pistoa.

Jos olet allerginen ampiaisen pistolle, vältä myös herhiläisen pistoa.

Hirvikärpänen

Pituus 5–7 mm. Melko litteä, roteva ja hieman karvainen.

Metsäisillä alueilla elokuusta lokakuulle.

Imee verta, mutta ei ole vaarallinen. Puremakohdat kutisevat, ja herkimmät voivat saada allergisen reaktion.

Taigapunkki

eli Siperian puutiainen. Hämähäkkieläimen koko on noin 3 mm, mutta veriaterian jälkeen takaruumis paisuu suureksi.

Viihtyy havumetsän kosteissa sammalikoissa, varvuissa ja heinikossa. Siksi kannattaa suojautua vaatteilla ulkoillessa ja poistaa iltaisin jo kiinnittyneet punkit.

Kaikki puutiaislajit voivat levittää kahta vaarallista tautia: bakteeriperäistä borrelioosia ja virusperäistä puutiaisaivotulehdusta. Taigapunkin on arvioitu levittävän taudin rajua muotoa.

Borrelioosi on hoidettavissa antibiootein, aivokuume ei. Sitä vastaan voi suojautua rokotteella.