tiistai, 14. kesäkuu 2016

Neljä uutta alkuainetta saivat englanninkieliset nimet – nihonium, moskovium, tennessine ja oganesson

alkuaine_tiede_alkuainetaulukko_-630x400

 

Nimet vahvistetaan lopullisesti marraskuussa.

Alkuaineiden jaksollisen järjestelmä eli alkuainetaulukko on jälleen vanhentunut.

Oppimateriaalit menevät uusiksi taulukon alapäästä, kun hiukkaskiihdyttimellä synnytetyt hyvin raskaat alkuaineet järjestysluvultaan 113, 115, 117 ja 118 saivat enganninkieliset nimet nihonium (Nh), moskovium (Mc), tennessine (Ts) ja oganesson (Og).

Tennessine voisi olla suomeksi tennessiini samaan tapaan kuin astatine on suomeksi joko astatiini tai astaatti.

Kansainvälinen kemistien organisaatio International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC) julkisti nimiehdotukset  8. kesäkuuta. Nimiehdotuksia on tosin mahdollista vielä kommentoida viiden kuukauden ajan, ja ne vahvistetaan lopullisesti marraskuussa.

Uudet alkuaineet ovat teoreettisesti mielenkiintoisia, ja niiden synnyttäminen hiukkaskiihdyttimillä edes silmänräpäykseksi on ollut fyysikoille suuri haaste.

 

Mitään teollista tai lääketieteellistä käyttöä niillä ei kuitenkaan ole. Luonnossa esiintyy 94 alkuainetta, sitä raskaampia pystytään tuottamaan vain ydinreaktoreissa tai hiukkaskiihdyttimillä. Nämä raskaimmat alkuaineet ovat hyvin epävakaita, eli ne hajoavat hetkessä.

Siinä missä Nobel-palkintoja jaetaan fysiikassa ja kemiassa joka vuosi, monesti kolmellekin tutkijalle kerrallaan, alkuaineiden nimeen pääseminen on tutkijalle, maalle tai laboratoriolle paljon poikkeuksellisempi kunnianosoitus. Alkuaineen tuottanut laboratorio saa ehdottaa nimeä IUPAC:lle.

Alkuaineen 113 eli ehdotuksen mukaan nihoniumin löysi japanilainen ryhmä, joka haluaa antaa sille nimen oman maansa mukaan. Nihon merkitsee nousevan auringon maata, Japania – monelle tosin tutumpi ääntäminen ja translitterointi on Nippon.

Japani on kuudes maa, joka sai nimensä alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään. Aiemmat ovat Kypros (kupari), Saksa (germanium), Venäjä (rutenium), Puola (polonium) sekä Ranska kahteenkin kertaan (gallium ja frankium).

Nihonium oli ensimmäinen alkuaine, joka löydettiin aasialaisessa laboratoriossa. Löydön ja nimiehdostuksen tehnyt japanilainen tutkijaryhmä toivoi myös, että ylpeys ja usko tieteeseen korvaisi Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden aiheuttaman luottamuksen menetyksen.

Laboratoriopaikkakuntien tai näytteen alkuperän mukaan on aiemmin nimetty lukuisia alkuaineita. Nyt näin nimetään moskovalaisen laboratorion löytämä alkuaine 115, moskovium sekä Tennesseen osavaltiossa Yhdysvalloissa löydetty tennessiini, 117.

Moskovassa sijaitseva Dubnan laboratorio on jo aiemmin saanut nimensä alkuainetaulukkoon.

Tennessiinin löytämisessä mukana olivat Tennesseen alueella Oak Ridge National Laboratory, Vanderbilt University, ja University of Tennessee at Knoxville,

Alkuaineen 118, nyt siis oganesson, löysi Yuri Oganessianin ryhmä Venäjän Dubnassa. Oganessianin saama tunnustus on poikkeuksellisen merkittävä. Hänen lisäkseen vain yksi toinen tutkija, yhdysvaltalainen Glenn Seaborg on ikuistanut nimensä jaksolliseen järjestelmään jo elinaikanaan.

Vaikka raskaat alkuaineet ovat niiden epävakauden takia käytännöllisiin tarkoituksiin hyödyttömiä, niihin liittyvä tutkimus on saanut osan tutkijoista spekuloimaan mahdollisuudella, että tämän “epävakauden meren” takana olisi “vakauden saari” eli erittäin raskaita alkuaineita, jotka kuitenkaan olisivat vakaita.

Juuri Oganessinin töillä oli keskeinen vaikutus näihin teorioihin.

 

Suoraan tutkijoiden mukaan on yhtä lukuunottamatta nimetty vain synteettisiä alkuaineita. Se yksi poikkeus on Turun akatemian kemisti Johan Gadolin, joka löysi vuonna 1794 alkuaineen yttrium.

Hänen työnsä vaikutti kokonaisen alkuaineiden ryhmän, harvinaisten maa­metallien eli lantanoidien löytämiseen. Yttrium on yksi näistä. Gadolinin tutkima mineraali nimettiin gadoliniitiksi jo vuonna 1800. Vuonna 1880 löydetty alkuaine 64, sekin harvinaisten maametallien ryhmään kuuluva sai gadolinium.

Uusien alkuaineiden nimeäminen on nykyään melko riidatonta. Vapaa maailma ja itäblokki kilpailivat paitsi ydin- ja konventionaalisissa aseissa, myös avaruuden valloituksessa, urheilussa ja uusien alkuaineiden syntetisoinnissa.

Aina ei ollut yksiselitteistä, oliko uuden alkuaineen löytänyt ensimmäisenä läntinen vai Neuvostoliiton laboratorio. Fermium on alkuaine, jonka järjestysluku on 100, ja sitä raskaampia alkuaineita kutsutaan transfermiumeiksi. Juuri näiden alkuaineiden nimeämisestä kamppailtiin.

Varsinkin alkuaineiden 104 ja 106 nimeämisestä käytiin 1960-luvulla tiedemaailmassa kova neuvostoliittolaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden välillä arvovaltataistelu, jota jotkut tutkijat kutsuivat puolileikillisesti Transfermium-sodiksi.