Helvetinjärven kansallispuistossa Ruovedellä on viime viikosta lähtien ennallistettu metsää kulottamalla. Luonnonhoidollisen polton tavoitteena on tuottaa alueelle palanutta ja hiiltynyttä puuainesta, joka parantaa suojelualueen luonnonrikkatta.

Video: Kulotusta Helvetinjärven kansallispuistossa

 

 

Metsistä nousevat kulosavut alkavat olla yhä harvinaisempi näky. Syynä on se, että kulotus tulee kalliiksi. Suojelualueilla kulotus on kuitenkin edelleen tärkeä osa metsän ennallistamista. Eilen paloi Helvetinjärvellä ja loppukesästä on Seitsemisen vuoro. Tulen käsittely maastossa vaatii malttia ja rohkeutta. Video: Terri Niemi / Yle

Ruovesi

Tuli syttyi ja savunhaju alkoi levitä Helvetinjärven kansallispuistossa tiistai-iltapäivällä. Toistakymmentä Etelä-Vilppulan Eränkävijöiden kokenutta polttomiestä lähti kulottamaan tarkkaan suunniteltua aluetta kansallispuistossa. 70-luvulla aloittaneiden konkareiden ohella polttoporukassa oli myös nuorempaa väkeä.

Poltto alkoi kaasuliekin humahduksin reuna-alueelta, kuivat hakkuutähteet syttyivät herkästi ja kulotuskeli näytti mainiolta.

Metsähallituksen puistonhoitaja Pekka Vesterisen mukaan kulottaminen on täsmällistä puuhaa – tulen kanssa täytyy olla varovainen.

– Sytyttäminen aloitetaan tuulen suuntaan alueen reunasta, mennään tuulen alapuolelle ja sieltä sytyttäjät lähtevät kiertämään vastakkaiseen suuntaan. Alue kierretään hitaasti sytyttämällä ympäri  ja sytyttäjät kohtaavat toisensa alueen toisella puolella. Sen jälkeen tuuli ottaa tulirintaman ja lähtee viemään sitä alueen keskustaa kohti.

Ja kun palorintamat kohtaavat eikä niillä ole enää mitään poltettavaa, ne sammuvat.

Kulotus vähenee, muttei suojelualueilla

Metsähallitus on säästösyistä lopettamassa talousmetsien kulotuksen, mutta kansallispuistossa pienten alojen ennallistaminen kulottamalla jatkuu edelleen.

Tuli on olennainen osa luonnontilaisen metsän kehitystä, mutta metsäpalot ovat nykyään harvinaisia. Luontaisia metsäpaloja jäljittelevät ennallistamispoltot luovat lahoa ja palanutta puuta niistä riippuvaisille, harvinaistuville lajeille. Yksipuolisen, aiemmin talouskäytössä olleen metsän kehitys muuttuu näin monimuotoisemmaksi.

 

Kulotusporukka letkuineen Helvetinjärven kansallispuistossa

 

 

Helvetinjärvellä Metsähallituksen luontopalvelut toteuttaa kansallispuiston hoito-ja käyttösuunnitelmaa, johon kulotukset kuuluvat yhtenä osana. 

Viime viikolla kulotettiin seitsemän hehtaarin alue, kertoo puistonhoitaja Pekka Vesterinen.

– Kulotettavat alueet valitaan metsien ja soiden ennallistamissuunnitteluvaiheessa. Suunnitelmassa katsotaan teknisesti toteutettavissa olevat alueet ja tehdään koko alueelle kokonaissuunnitelma, jonka mukaan päätetään polttoalueet.

Sade sammuttaa pesäkkeet

Vesi on elintärkeää kulotettaessa, korostaa puistonhoitaja Pekka Vesterinen. Nyt vesi saadaan läheiseltä lammelta ja pumpataan letkuja myöten alueelle.

– Se on aivan ehdoton edellytys, täytyy olla riittävästi vettä. Yleensä luonnonvedet ovat kaikista parhaita, lammet, isot joet tai järvet. Joskus näitä ei ole lähellä ja turvaudutaan märkiin soihin, joihin kaivetaan kaivinkoneella isoja kuoppia pumppuja varten.

Vesterisen mukaan poltettaessa sytyttäjän vierellä kulkeekin koko ajan kastelija.

 

Kulotus Helvetinjärven kansallispuistossa

 

 

– Kastelija huolehtii siitä, että sytytyksen takalinjaan ei jää mitään ulkopuolelle leviävää tulta, vaan se sammutetaan sitä mukaa reunasta. Tänne jää myös niin sanottuja kipinävahteja, jotka kiertävät alueen ulkopuolella siltä varalta, että tuulenpuuska sattuu alueen keskeltä heittämään uudelleen kipinän ulkopuolelle.

Kulotus on pitkäjänteistä puuhaa. Polton jälkeen miehet jäävät yöksi vahtimaan, ettei tuli pääse leviämään pesäkkeistä tai kipinöistä, kertoo Vesterinen.

– Koko ajan täytyy olla vahtimassa ja sammuttamassa pesäkkeitä. Niin pitkään vahditaan, kun alueelta nousee savuja. Sammutuskalusto voidaan purkaa vasta, kun ollaan täysin varmoja sammumisesta. Yleensä se on vasta kunnon vesisateitten jälkeen.