Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on havainnut, että Messier 67 -nimisessä tähtijoukossa on paljon odotettua enemmän kuumiksi Jupitereiksi luokiteltuja planeettoja. Tämä odottamaton tulos saatiin käyttäen useita teleskooppeja ja havaintolaitteita. Niiden joukossa oli ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä sijaitseva HARPS-spektrograafi. Tähtijoukon tiheämpi ympäristö saa aikaan enemmän vuorovaikutuksia planeettojen ja lähitähtien välillä, mikä saattaa selittää kuumien Jupiterien ylijäämän.

Garchingissa Saksassa toimivan Max-Planck-Institut für extraterrestrische Physik -tutkimuslaitoksen tutkija Roberto Saglian ja ESO:n Luca Pasquinin johtama chileläis-brasilialais-eurooppalainen tutkimusryhmä käytti useita vuosia kerätäkseen suuren tarkkuuden havaintoja 88 tähdestä joukossa Messier 67 [1]. Tämä avoin tähtijoukko on jokseenkin saman ikäinen kuin Aurinko ja on ajateltu aurinkokunnan kehittyneen vastaavanlaisessa tiheässä ympäristössä.

Tutkimusryhmä käytti HARPS:ia muiden havaintolaitteiden ohella etsiäkseen lyhyillä kiertoradoilla olevien, kuumina Jupitereina tunnettuun planeettojen luokkaan kuuluvien jättiläisplaneettojen tunnusmerkkejä toivoessaan näkevänsä tähdissä läheisellä kiertoradalla olevan massiivisen kappaleen aiheuttamaa, paljastavaa ”huojuntaa”. Tämä kuuman Jupiterin tunnusmerkki on nyt havaittu kaikkiaan kolmella tähtijoukon tähdellä aikaisempien, useita muita planeettoja käsittäneiden todisteiden lisäksi.

Kuuma Jupiter on jättimäinen eksoplaneetta, jonka massa on yli kolmasosa Jupiterin massasta. Ne ovat ”kuumia”, koska ne kiertävät lähellä emotähteään, mihin viittaa kiertoaika, joka on alle kymmenen päivän mittainen. Tämä eroaa huomattavasti oman aurinkokuntamme Jupiterista, jonka vuosi kestää noin 12 Maan vuotta ja joka on paljon Maapalloa kylmempi.

Messier 67:n kaltaisessa tähtijoukossa, jossa tähdet ovat paljon keskimääräistä tiheämmässä, tällaiset kohtaamiset olisivat paljon yleisempiä, mikä selittäisi sieltä löydettyjen kuumien Jupiterien suuren määrän.