Jos luonnossa tapahtuvat muutokset kiinnostavat, kannattaa tutkia perhosia. Suomen perhosmaailma on saanut 2000-luvulla runsaasti uusia lajeja. Uudet lajit ovat ilmaston lämmetessä myös laajentaneet esiintymistään kovaa vauhtia kohti pohjoista. Samaan aikaan monet eteläisen Suomen soilla elävät perhoset näyttävät vetäytyvän kohti pohjoista.

Video: Kanervamittari (Chlorissa viridata)

 

 

Yle Uutiset Hämeen lähetyksessä tiistaina 7. kesäkuuta nähtiin Hyvinkään Ritassaarensuolla tehty juttu perhosista. Kuvassa kanervamittari.

 

Suomessa elää useita kymmeniä perhoslajeja, jotka ovat kiinteästi sidoksissa suoympäristöön. Niiden koko elinkierto on riippuvainen suoympäristöistä. Varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla tehdyt ojitukset muuttivat merkittävästi Suomen soiden kasvillisuutta ja pienilmastoa.

Monelta kuivatulta suolta suoperhoslajisto hävisi jopa kokonaan ja tilalle tuli ympäristövaatimuksiltaan vähemmän vaateliaita metsäympäristön lajeja.

Suoperhoset vetäytyvät pohjoiseen

Suoperhosten katoaminen ei kuitenkaan ole rajoittunut yksistään ojitetuille ja kuivatuille soille. Suoperhoslajien taantumista on havaittu myös laajoilla luonnontilaisilla soilla. Syyksi epäillään ilmaston muuttumista, sanoo Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila.

– Myös luonnontilaisten soiden lähialueilla tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa soiden vesitalouteen ja siten heikentää soilla elävien perhosten elinmahdollisuuksia, huomauttaa Kaitila.

Esimerkiksi muurainhopeatäplän, rahkahopeatäplän, suonokiperhosen ja rämekylmänperhosen taantuminen johtunee ainakin osaksi ilmaston lämpenemisestä. Samankaltainen taantuminen on havaittu useilla metsälajeilla, joiden levinneisyyden eteläraja on ollut eteläisessä Suomessa. Nyt niitä tapaa ainoastaan entistä pohjoisempaa.

Soiden perhoset tarvitsevat seurantaa

Suoperhosten esiintymistä seurataan Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenten tekemissä perhoskartoituksissa. Esimerkiksi Kymenlaaksossa, jossa perhosia on tutkittu kymmenillä soilla, moni laji on kadonnut aiemmilta esiintymispaikoiltaan.

Soilla tavattava perhoslajisto voi olla hyvinkin runsas. Kun hyvinkääläisellä luonnontilaisella suolla kartoitettiin sen perhoslajistoa keväästä syksyyn saakka, suolla havaittiin peräti 350 suurperhoslajia. Määrä on kolmasosa koko Suomen perhoslajistosta. Etenkin suon reunavyöhykkeessä lentää paljon muiden ympäristöjen lajeja.

Osa hyvinkääläiseltä suolta havaituista perhosista on ollut selvästi harhautuneita oman elinympäristönsä ulkopuolelle. Tällaisia ovat esimerkiksi lounaasta levittäytyneet tammella elävät lajit, jotka hakevat itselleen uusia elinympäristöjä.

Perhosmaailma ei ole entisensä

Perhoset ovat hyvä osoitus luonnossa tapahtuvista muutoksista, sillä ne reagoivat ilmastossa tapahtuviin muutoksiin nopeammin kuin linnut tai kasvit. 2000-luvun kesien lämpösummat ovat olleet eteläisessä Suomessa jo samalla tasolla kuin aiemmin lämpösummat Puolan pohjoisosissa. Suomen perhoslajistoon onkin tullut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana runsaasti uusia lajeja ja monet aiemmat harvinaisuudet ovat jopa runsaita.

Aiemmin vain itäisessä Suomessa pienellä alueella esiintynyt karttaperhonen vaelsi Suomeen kesällä 1999. Nyt laji on runsas Etelä-Suomessa, mutta sitä tavataan jopa Oulua ja Kuusamoa myöten.

Valkohangokas tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 2000, mutta paikoin se on jopa runsaampi kuin sukulaisensa isohangokas. Ruskoruusumittari esiintyi aiemmin vain lounaisessa Suomessa ja Joensuun-Kuopion ympäristössä, mutta parissa vuodessa se on vallannut Etelä-Suomen ja tavattu jopa Oulun lähellä Kiimingissä. Ennen vuosituhannen vaihdetta keltaritari oli Suomessa monen perhosharrastajan unelma, mutta viime vuosina sitä on voinut tavata samaltakin paikalta kymmeniä kesässä.

Typpilaskeumat vaikuttavat

Parinkymmenen vuoden aikana on myös ollut selvästi havaittavissa lounaisessa Suomessa esiintyneiden etenkin tammella eläneiden perhoslajien levittäytyminen rannikolle ja pitkälle sisämaahankin. Valtakunnallisessa Nocturna-seurannassa on havaittu, että nimenomaan typensuosijakasveilla elävät lajit ovat runsastuneet jopa voimakkaasti.

– Vaikka typpilaskeumat ovat 1970-luvulta alkaneiden huippuvuosien jälkeen hieman vähentyneet, laskeuman vaikutus on pitkäkestoinen, huomauttaa Jari Kaitila.

Suomen perhosmaailma ei olekaan entisensä, vaan se on saanut lisäystä useilla kymmenillä lajeilla. Perhosmaailman runsastumisesta huolimatta perhosharrastajat ovat huolestuneita myös niistä lajeista, joilla näyttää menevän ilmaston lämpenemisen vuoksi aiempaa huonommin.