Vammat ja veden lämpö ratkaisevat, selviääkö vapautettu saalis hengissä.

 

 

Hauki on hieno saalis, mutta kaikki eivät välitä syödä sitä.
 
 
Hauki on hieno saalis, mutta kaikki eivät välitä syödä sitä.

 

Fakta

Yleistyvä käytäntö

 Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan Skotlannissa pyydetyistä lohista peräti 84 prosenttia palautettiin viime vuonna veteen.

 Englannissa osuus oli 70, Kanadassa 64, Venäjällä 50, Islannissa 40, Irlannissa 37 ja Norjassa 19 prosenttia.

 Suomesta ei ole tilastoja pyydystä ja päästä -kalastuksen yleisyydestä.

 Sveitsissä ja Saksassa se on kielletty eläinsuojelusyistä.

 Jotkin Alaskan alkuperäisasukkaiden yhteisöt ovat kieltäneet käytännön sillä perustella, että ruoalla ei saa leikkiä.

Koukkuun napannut kala ei välttämättä päädy enää pannuun vaan pääsee yhä useammin takaisin veteen jatkamaan elämäänsä.

Pyydystä ja päästä -kalastus on ollut joissakin maissa valtavirtaa jo vuosia. Se yleistyy Suomessa etenkin lohikalojen pyynnissä.

Kaikki eivät siitä pidä. Arvostelijoiden mielestä saaliinsa vapauttavat kalastajat aiheuttavat kaloille tarpeetonta kipua ja stressiä vain oman huvinsa vuoksi. Takaisin veteen päästetyt kalat eivät aina edes selviä koettelemuksesta hengissä.

Pyydä ja päästä -kalastuksen vastustajiin kuuluu sekä eläinsuojeluväkeä että vanhan liiton kalastajia. Heidän mielestään saalis kuuluu ottaa ja syödä, jos se ei ole alamittainen.

Kalastusmatkailu elättää ihmisiä ja alueita, jotka ilman eräturisteja voisivat heikommin. Pyydystä ja päästä -käytäntö turvaa puolustajien mukaan liikapyynnin uhkaamat kalakannat. Joissakin maissa viranomaiset ovat säätäneet kalojen vapauttamisen paikoin pakolliseksi.

Pyydystä ja päästä -kalastajat tähdentävät, että kalat eivät vahingoitu, kun niitä käsittelee oikein.

Sekä vastustajat että puolustajat voivat vedota tutkimustietoon.

Viime vuonna julkaistu tutkimus Irlannin lohijoilta osoittaa, että kalat voivat selvitä hyvin vieheellä pyydystämisestä.

Aiemmissa kokeissa kalat on usein päästetty tarkkailtavaksi altaaseen koukusta päästämisen jälkeen. Nyt irlantilaiset ja norjalaiset tutkijat kiinnittivät 76 loheen radiolähettimet ja seurasivat, miten ne pärjäsivät luonnossa.

Kalan kohtalon ratkaisi paljolti pyyntitapa. Perholla saaduista ja takaisin jokeen vapautetuista lohista peräti 98 prosenttia jäi eloon, mutta uistimeen tarttuneista vain 55 prosenttia.

Aiemmat tutkimukset tukevat havaintoa, että perho on armeliaampi kuin uistin, kertoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

”Mitä vähemmän koukkuja, sen parempi. Yksikoukkuinen perho on huomattavasti ystävällisempi pyydys kuin kolmikoukkuinen uistin. Suuosiin syntyy paljon vähemmän vaurioita”, tutkija selittää.

Kalan eloonjäämistä edistää niin ikään, jos koukussa ei ole väkästä. Silloin se irtoaa helpommin ja vähemmin vaurioin.

Pieni, siisti reikä leuassa ei Erkinaron mukaan ole kalalle vaaraksi. Pahemmin käy, jos koukku uppoaa kurkkuun tai kiduksiin.

Koukkuakin merkittävämpiä ovat veden lämpötila ja kalan käsittelytapa.

Lämmin vesi tietää huonoa. Kun veden lämpötila ylittää kaksikymmentä astetta, kuolevuus kasvaa jyrkästi.

Lämpimässä vedessä on niukemmin happea kuin kylmässä. Lisäksi lämpö pahentaa tautivaaraa.

Jos kalaa suojaava limakerros irtoaa kalastajan käsittelyssä ja iho paljastuu, seuraukset ovat huomattavasti vakavampia lämpimässä vedessä. Siinä sienitaudit ja muut infektiot iskevät helpommin.

Kalaa ei myöskään saa väsyttää henkihieveriin.

”Se pitää saada vapaaksi mahdollisimman nopeasti”, Erkinaro sanoo.

 

Pitkässä väsytystaistelussa kalan lihaksiin kertyy maitohappoa, mikä aiheuttaa stressiä. Kalan fysiologinen tila heikkenee, ja se saattaa kuolla.

Kalaa ei saisi nostella vedestä valokuvia varten. Kidusten pitäisi olla vedestä pois mahdollisimman vähän aikaan, mieluummin ei ollenkaan.

”Kaikkein parasta olisi vapauttaa kala veden alla”, Erkinaro neuvoo.

Kala ottaa happea vedestä, joten ilmassa se kokee suunnilleen samaa tukehtumisen tunnetta kuin ihminen veden alla.

Erkinaro muistuttaa, että pyydystä ja päästä -kalastuksen liittyy aina kuolevuutta.

”On harhainen käsitys, että lisääntyvästä populaatiosta ei häviä yhtään. ”

Pyydetyksi joutuminen muuttaa jonkin verran myös kalojen käytöstä. Vaelluksen aikaan ne saattavat jäädä murehtimaan tapahtunutta paikalleen tai peräytyä takaisin alavirtaan.

”Yleensä ne palaavat takaisin, kun säikähdyksestään selviävät. Toisaalta vaelluksen häiriintyminen voi myös vaikuttaa kalan eloonjääntiin”, Erkinaro sanoo.

Lisääntymisaikaan kalat palaavat kutupuuhiin nopeasti. Lisääntyminen on niin vahva vietti, että kalan fokus pysyy siinä tiiviisti.

Suuri kiistakysymys on ollut, tunteeko kala kipua. Pitkään ajateltiin, ettei kala tunne kipua samalla tavalla kuin nisäkkäät. Jos kala sätki verkossa tai koukussa, sitä pidettiin pelkkänä refleksinä.

Viime vuosina tutkijat ovat löytäneet kipureseptoreita eri puolilta kalan kehoa, samoin kipuviestiä kuljettavia hermosäikeitä.

Vaikka kalojen aivot eroavat nisäkkäiden aivoista, niistä on osoitettu rakenteet, jotka reagoivat kipuärsykkeisiin.

Kalat sen paremmin kuin muutkaan eläimet eivät osaa kertoa, sattuuko niihin. Siksi tutkijat ovat tarkkailleet erilaisin koejärjestelyin kalojen käytöstä.

Uraauurtavia tutkimuksia on tehnyt Penn State -yliopiston professori Victoria Braithwaite, joka on koonnut omat ja kollegojen löydökset kirjaansa Do fish feel pain?

Yhdessä kokeessa tutkijat ruiskuttivat taimenien kuonoon happoa ja mehiläismyrkkyä. Taimenten hengitys kiihtyi samoin kuin ihmisillä, kun he tuntevat kipua. Taimenet myös hieroivat kuonoaan akvaarion lasiin ja menettivät ruokahaluaan.

Hapon aiheuttamat tuntemukset näyttivät vaativan taimenten tarkkaavaisuuden. Ne menettivät tavanomaisen kiinnostuksensa ympäristössä tapahtuviin yllättäviin muutoksiin. Kun kaloille annettiin kipulääkettä, kiinnostus palasi.

Yhä löytyy niitäkin tutkijoita, joita näyttö ei vakuuta. Äskettäin Animal Sentience -lehdessä ilmestyi artikkeli, joka todisteli, etteivät kalat voi hermostonsa vuoksi kokea kipua.

Artikkelin yhteydessä julkaistiin yli 30 toisten asiantuntijoiden kommenttikirjoitusta. Vain kolme asettui samalle kannalle kuin artikkelin tekijä.

Totuus ei selviä äänestämällä, mutta tieteellinen yksimielisyys kalan kivusta näyttää vahvalta. Kalamiehenkin on siis syytä tunnustaa, että saaliiseen sattuu, ja toimia sen mukaan.

 

Lohi on haukannut uistimen syvälle.
 
Lohi on haukannut uistimen syvälle.