Jollei rukoilijasirkkauros pääse pakoon, naaras tappaa ja syö sen joko parittelun jälkeen, aktin aikana tai heti kättelyssä.

 

 

Rukoilijasirkkojen parittelu päätyy usein uroksen kuolemaan. Siippa on mainio raskausajan ravinnonlähde.
 
 
Rukoilijasirkkojen parittelu päätyy usein uroksen kuolemaan. Siippa on mainio raskausajan ravinnonlähde.

 

Kelan tutkimuksen mukaan joka viides suomalaisisä ei jää ollenkaan kotiin hoitamaan vauvaa. Luku on silti parempi kuin rukoilijasirkkauroksilla. Niistä vain ehkä kolmasosa selviää ylipäänsä parittelusta hengissä.

Rukoilijasirkkoja tunnetaan yli 2 400 lajia. Ne ovat kuuluisia paitsi erikoisesta kung fu -asennostaan, myös siitä, että sirkkojen parittelu on todella raakaa peliä. Uroksella on periaatteessa kolme vaihtoehtoa. Naaras tappaa ja syö uroksen joko parittelun jälkeen, aktin aikana tai heti kättelyssä, jos naaras ei pidä sitä alkuunkaan sopivana kumppanina.

Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että naarassirkka tappaa aina kumppaninsa, vaikka tämä urbaani legenda onkin levinnyt laajalle. Asia riippuu lajista, ja usein uros pääsee pakoon. Esimerkiksi Miomantis caffra -sirkkanaaraiden on havaittu laboratoriossa tappavan 40–70 prosenttia siipoistaan.

Karu yksityiskohta on, että sirkkaurosta ei hetkauta pätkääkään, vaikka naaras purisi siltä pään irti kesken parittelun. Itse asiassa uros innostuu tästä vain lisää. Saattaa se päättömänä vielä pyrkiä karkuunkin.

Entä kuka huolehtisi lapsista? No, rukoilijasirkoilla ei kukaan, paria lajia lukuun ottamatta. Munat jäävät oman onnensa nojaan. Aikuinen sirkka voi elää vuoden, ellei sitten kuole virantoimituksessa.