Enceladuksen jääpeitteen paksuus vaihtelee uuden tutkimuksen mukaan 35 kilometristä (kellertävät alueet) alle viiteen kilometriin (siniset alueet)
 

Vettä avaruuteen suihkuttavan Enceladus-kuun jääpeite on ohentunut tähtitieteilijöiden arvioissa. Uusimman mallin perusteella se olisi etelänavalla alle viiden kilometrin paksuinen. Tulos vahvistaa ajatusta, että kuun merivettä lämmittävät pohjan kuumat lähteet.

Ensimmäiset arviot tehtiin viime vuosikymmenellä Cassini-luotaimen ohilentojen perustella. Jääpeitteen paksuudeksi saatiin päiväntasaajalla 60 kilometriä ja etelänavalla 30-40 kilometriä. Tässä vaiheessa ei vielä kyetty ratkaisemaan, onko jään alla koko kuun laajuinen meri.

Vuonna 2015 Enceladukselta löydettiin libaatioksi kutsuttu vuorovesivoimiin liittyä kiertoliike. Se vakuutti, että jään alapuolella todellakin on laaja meri. Samalla arvio jään paksuudesta tippui kolmannekseen. Malli kuun jääpeitteestä oli kuitenkin yhteensopimaton painovoima- ja topografiadatan kanssa.

Saadakseen numerot täsmäämään tutkijat ovat nyt ratkaisseet ongelman ehdottamalla, että jään 200 ylintä metriä toimivat elastisena kuorena. Tässä mallissa Enceladuksen 45 kilometriä syvän meren kattona olisi keskimäärin 20 kilometriä paksu jääkuori. Etelänavalla sen paksuus jäisi kuitenkin alle viiteen kilometriin.

Tutkimus pistää uusiksi Enceladuksen energiabudjetin. Entistä ohuemmaksi osoittautunut jääkuori säilöö heikommin lämpöä, jolloin Saturnuksen aiheuttamat vuorovesivoimat eivät enää pysty selittämään kuun etelänapa-alueen lämpöä. Malli vahvistaa ajatusta, jonka mukaan lämmöntuotossa tärkeää osaa näyttelee kuun kiviydin, joka vapauttaa lämpöä merenpohjan kuumien lähteiden kautta.