Kauppatieteilijäksi valmistunut Rohweder teki uraa liike-elämässä ennen kuin päätyi unelmatyöhönsä Maailman luonnonsäätiöön

 
 
”Suomen metsillä menee huonosti, ja luonnon monimuotoisuus kärsii siitä”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
 
 
”Suomen metsillä menee huonosti, ja luonnon monimuotoisuus kärsii siitä”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder
 

Liisa Rohwederin neuvot luonnossa kulkijoille ja metsänomistajille

1 ”Mene metsään ja nauti.”

2 ”Jätä kuollut puu metsään ja säästä siellä eläviä vanhoja puita.”

3 ”Suosi sekametsiä ja säilytä metsässä kaikkia siellä kasvavia puulajeja.”

Miksi hömötiainen ei laula puun oksalla takavuosien tapaan? Entä minne töyhtötiaiset ovat hävinneet? Ja minkä vuoksi metsät eivät enää ole pullollaan mustikoita, joita ennen kauhottiin mättäistä ämpärikaupalla?

Maailman luonnonsäätiö WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder tietää vastauksen.

”Suomen metsillä menee huonosti, ja luonnon monimuotoisuus kärsii siitä”, hän sanoo.

Suomen WWF:ssä pidetään hallituksen metsänhakkuutavoitteita vastuuttomina. Sen mukaan myös suojelurahoja leikataan 60 prosenttia.

”Suomen maapinta-alasta lähes 80 prosenttia on metsää. Sen vuoksi luonnon monimuotoisuuden muutokset näkyvät ensimmäiseksi juuri metsissä.”

Rohwederin mukaan metsiä uhkaavat ennen kaikkea metsätalous, voimakas maankäyttö ja soiden ojitus. ”Suomi lupasi pysäyttää tilanteen heikkenemisen vuoteen 2010 mennessä, mutta näin ei käynyt. Suojelulla on jo kova kiire.”

Rohweder muistuttaa, että luonnon tasapainoa järkyttävät hakkuut aiheuttavat tuhoja, joiden korjaaminen kestää vuosikausia – mikäli se ylipäätään onnistuu lainkaan. WWF on juuri julkaissut metsänhoito-oppaan, jossa kerrotaan, miten talousmetsiäkin voidaan hoitaa luonnon kannalta järkevästi.

”Meillä metsää ajatellaan vain taloudellisesti hyödynnettävänä luonnonvarana, vaikka ihmisille se merkitsee paljon muutakin. Metsä on suomalaisen mielenmaisema ja tärkeä rauhoittumisen paikka. Tutkimusten mukaan metsässä kävely muun muassa alentaa verenpainetta ja ehkäisee allergioita.”

Ympäristöasiat ja kestävän kehityksen edistäminen veivät Rohwederin mukanaan 1990-luvun alussa.

Hän valmistui alun perin kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta.

”Ylioppilaaksi kirjoitettuani minun piti päättää, mitä lähtisin opiskelemaan. Kauppatieteet eivät kiinnostaneet erityisemmin, mutta kun en tiennyt, minne muuallekaan pyrkisin, ajattelin, että tutkinnon suoritettuani voisin tehdä monenlaisia töitä. Arvelin myös, että Kauppiksesta saisin varman ammatin.”

Ammatti löytyikin nopeasti. Rohweder pääsi töihin Fortumiin, jossa ura lähti lupaavasti alkuun. Kaiken piti olla hyvin. Rohweder oli vasta mennyt naimisiin, ensimmäinen lapsi oli tulossa ja maailma auki. Kuitenkin jokin vaivasi. Tätäkö tosiaan halusin, Rohweder mietti jäätyään äitiyslomalle.

”Oli vuosi 1992, ja aloin seurata Rio de Janeiron ympäristökokousta vauvaa hoitaessani.”

Rion kokous oli ensimmäinen kansainvälisistä huippukokouksista, joissa maailman johtajat ilmaisivat huolensa ympäristöasioista. Siitä alkoi yhä jatkuva konferenssien sarja ja valtioiden havahtuminen ympäristön ja ilmaston ongelmiin.

”Tiesin heti, että tämä on juttuni. Miksen ollut ymmärtänyt sitä aiemmin, olinhan lapsesta asti ollut luontoihminen ja viettänyt kaikki kesät maalla?”

Äitiysloman jälkeen Rohweder sanoutui irti Fortumista. Hän palasi Kauppakorkeakouluun ja alkoi kirjoittaa väitöskirjaa kestävästä kehityksestä.

”Silloin kestävään kehitykseen suhtauduttiin huvittavana viherpiperryksenä. Onneksi asenteet ovat muuttuneet.”

Heittäydyttyään tyhjän päälle Rohweder päätti tehdä siitä lähtien vain töitä, jotka tuntuisivat merkityksellisiltä. Hän väitteli tohtoriksi, meni sen jälkeen Haaga-Helian ammattikorkeakouluun kestävän kehityksen yliopettajaksi ja työskenteli siellä monta vuotta. Työn ohessa hän kirjoitti myös useita oppikirjoja.

Vuonna 2009 uran suunta muuttui taas, kun Rohweder valittiin Suomen WWF:n pääsihteeriksi. ”Tämä on unelmatyö, en voisi kuvitella mitään antoisampaa. Ihmeellisintä on, että jätettyäni uran liike-elämässä mieleeni ei juolahtanutkaan, että minulle saattaisi tapahtua jotain tällaista.”

WWF-Suomessa työskentelee viitisenkymmentä henkilöä. Kaikki ovat oman alansa asiantuntijoita ja pitävät yhteyttä WWF:n kansainväliseen verkostoon.

”Näin he jakavat tutkimustietoa toisilleen ja kaikki hyötyvät.”

Suomen WWF elää vapaaehtoisten tukien varassa. Rahoituksesta puolet tulee yksityisiltä tukijoilta, 25 prosenttia julkishallinnolta ja runsaat 10 prosenttia yrityksiltä. Loput saadaan säätiöiltä ja rahastoilta.

Yhteistyökumppaneiden kanssa toimiessaan Rohweder on huomannut, että Kauppakorkeakoulussa opiskelusta on ollut hyötyä myös maailman luonnon säilymisen edistämisessä.

”On tärkeää osata puhua samaa kieltä kuin päättäjät. Tutkijoille se saattaa ymmärrettävästi tuntua joskus vieraalta. Minä opin sen onneksi jo nuorena”, hän sanoo nauraen.